Inhimillisyys http://kaarle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135312/all Sun, 31 Mar 2019 22:43:55 +0300 fi Ahneuden ajasta inhimillisyyden aikaan http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273092-ahneuden-ajasta-inhimillisyyden-aikaan <p>Tiesitkö, että maailman 26 rikkaimman omaisuus on yhtä suuri kuin maailman köyhemmän puolikkaan?</p><p>Tiesitkö, että jos rikkammat ihmiset maksaisivat puoli prosenttia veroa enemmän omaisuuksistaan, niin maailman kaikki kouluun pääsemättömät 260 miljoonaa lasta voisivat kouluttautua ja noin kolme miljoonaa ihmistä saisi välttämättömimmän terveydenhuollon?</p><p>Nämä tiedot käyvät ilmi Oxfamin vuoden alussa julkistetusta raportista ja samalla se kertoo siitä, kuinka maailmanlaajuisesti rikkaat ovat rikastuneet entisestään ja köyhät vain köyhtyneet. Epätasa-arvo maapallollamme on valtava.</p><p>Jos nämä muutamat maailman gigasuperrikkaat luopuisivat edes omaisuutensa murusista, riittäisi niistä hyvinvointia miljoonille. Toivossa voi elää, mutta harvoinpa nämä kroisokset lähtevät mukaan &rdquo;talkoisiin&rdquo; yhteisen asian puolesta. Ahneus on maailman turmiollisin asia.</p><p>Suomessa onneksi tilanne on hyvä edellä olevaan verrattuna. Mutta täälläkin on suuria ongelmia ihmisryhmien välisten eriarvoistumisen myötä. Varsinkin lapsik&shy;&shy;&shy;&shy;öyhyys on noussut ja Suomessa on tätä nykyä jopa 150 000 köyhää lasta. Lapsiköyhyys on erityisen turmiollista, koska elämän alkuvaiheessa koettu köyhyys leimaa ja lannistaa monet ja johtaa köyhyyhden periytymiseen.</p><p>Eriarvoistumisen lisääntyminen näkyy myös siinä, kuinka Suomessakin ahneudesta on tullut hyväksyttävää myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Eikä valtiovaltakaan ole ollut sitä suitsemassa. Päin vastoin.</p><p>Esimerkiksi valtionyritys Postin johtajan Heikki Malisen palkka 82 000 euroa kuussa on jotain täysin käsittämätöntä ottaen huomioon sen, että Posti irtisanoo työntekijöitään Suomessa ja siirtää palvelukeskuksensa Tallinnaan.</p><p>Samaan aikaan valtiovalta on toteuttanut politiikkaa, jossa muun muassa perusturvan indeksijäädytyksien ja lääkekorvausten leikkaamisen myötä pienituloisten taskusta on otettu rahoja hyvätuloisten veronalennuksiin. Tämäkin on arvovalinta.</p><p>Valtiovallan käyttäjät ovat pian vaihtumassa Suomessa. Myös täällä on siirryttävä ahneuden ajasta inhimillisyyden aikaan. Rikkaille suunnatut veronalennukset on lopetettava, ja nyt on aika korottaa kaikista vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten perusturvaa.</p><p>Koko maailman asioita ei saa noin vain muuttumaan äänestämällä Suomen eduskuntavaaleissa. Mutta Suomen tilanteeseen silloin voi vaikuttaa suurestikin, ota valta pois ahneudelta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiesitkö, että maailman 26 rikkaimman omaisuus on yhtä suuri kuin maailman köyhemmän puolikkaan?

Tiesitkö, että jos rikkammat ihmiset maksaisivat puoli prosenttia veroa enemmän omaisuuksistaan, niin maailman kaikki kouluun pääsemättömät 260 miljoonaa lasta voisivat kouluttautua ja noin kolme miljoonaa ihmistä saisi välttämättömimmän terveydenhuollon?

Nämä tiedot käyvät ilmi Oxfamin vuoden alussa julkistetusta raportista ja samalla se kertoo siitä, kuinka maailmanlaajuisesti rikkaat ovat rikastuneet entisestään ja köyhät vain köyhtyneet. Epätasa-arvo maapallollamme on valtava.

Jos nämä muutamat maailman gigasuperrikkaat luopuisivat edes omaisuutensa murusista, riittäisi niistä hyvinvointia miljoonille. Toivossa voi elää, mutta harvoinpa nämä kroisokset lähtevät mukaan ”talkoisiin” yhteisen asian puolesta. Ahneus on maailman turmiollisin asia.

Suomessa onneksi tilanne on hyvä edellä olevaan verrattuna. Mutta täälläkin on suuria ongelmia ihmisryhmien välisten eriarvoistumisen myötä. Varsinkin lapsik­­­­öyhyys on noussut ja Suomessa on tätä nykyä jopa 150 000 köyhää lasta. Lapsiköyhyys on erityisen turmiollista, koska elämän alkuvaiheessa koettu köyhyys leimaa ja lannistaa monet ja johtaa köyhyyhden periytymiseen.

Eriarvoistumisen lisääntyminen näkyy myös siinä, kuinka Suomessakin ahneudesta on tullut hyväksyttävää myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Eikä valtiovaltakaan ole ollut sitä suitsemassa. Päin vastoin.

Esimerkiksi valtionyritys Postin johtajan Heikki Malisen palkka 82 000 euroa kuussa on jotain täysin käsittämätöntä ottaen huomioon sen, että Posti irtisanoo työntekijöitään Suomessa ja siirtää palvelukeskuksensa Tallinnaan.

Samaan aikaan valtiovalta on toteuttanut politiikkaa, jossa muun muassa perusturvan indeksijäädytyksien ja lääkekorvausten leikkaamisen myötä pienituloisten taskusta on otettu rahoja hyvätuloisten veronalennuksiin. Tämäkin on arvovalinta.

Valtiovallan käyttäjät ovat pian vaihtumassa Suomessa. Myös täällä on siirryttävä ahneuden ajasta inhimillisyyden aikaan. Rikkaille suunnatut veronalennukset on lopetettava, ja nyt on aika korottaa kaikista vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten perusturvaa.

Koko maailman asioita ei saa noin vain muuttumaan äänestämällä Suomen eduskuntavaaleissa. Mutta Suomen tilanteeseen silloin voi vaikuttaa suurestikin, ota valta pois ahneudelta!

]]>
7 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273092-ahneuden-ajasta-inhimillisyyden-aikaan#comments Ahneus Eduskuntavaalit Inhimillisyys Sun, 31 Mar 2019 19:43:55 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273092-ahneuden-ajasta-inhimillisyyden-aikaan
Sanna ja lapset tahtoo kotiin - kivitetään ne! http://jussikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271273-sanna-ja-lapset-tahtoo-kotiin-kivitetaan-ne <p><br /><br />Näin CNN:n uutisvideon jossa haastateltiin suomalaissyntyistä Isis-vaimoa, Sannaa.<br /><br /><br />Vaikka Sanna varmasti itse on valinnut osansa niin en voi olla ärtymättä toimittajan setämäisellä poljennolla esittämistä kysymyksistä mm. Sharia-lakia koskien. Aivan kuin Isis-vaimo voisi niihin rehellisesti vastata; Isiskin osaa katsella televisiota. Vastaisin itsekin tuossa tilanteessa tavalla jolla jää eloon - edes hetkeksi.<br /><br /><br />Hetkistä myöhemmin toimittaja kysyy haluaako Sannan 13-vuotias tytär käyttää kasvot peittävää huntua, mikäli pääsee takaisin Suomeen. Melko relevantti kysymys sodan keskellä, erittäinkin kun kieltävän vastauksen saatuaan setä alkaa luennoida siitä kuinka tyttö ei saa riittävästi D-vitamiinia mikäli koko iho on peitetty. Luulen, että Sannan ja lasten suurin ongelma ei viime päivinä ole ollut riittävä vitamiinien saanti.<br /><br /><br />Mutta jokainen tekee työtään: Sanna on kotiäiti ilman kotia ja koittaa pitää itsensä sekä lapsensa hengissä, koska äideillä on sellainen tapa. Toimittaja toimittaa kyselemällä tyhmiä ja viisaita koska osaa englantia. Minä teen tehtaalla mitä mestari käskee koska en osaa mitään noista edellämainituista.<br />&nbsp;</p><p>Kysyttäessä haluaisiko Sanna takaisin Suomeen hän vastaa kolme kertaa definitely, definitely, definitely! Definitely tarkoittaa ehdottomasti (katsoin Google-kääntäjästä). En ole mikään psykologi, mutta uskon tuon vastauksen olevan aito ja rehellinen, vaikkakaan en Sannan hunnusta johtuen päässyt analysoimaan hänen mikroilmeitään.</p><p>&nbsp;</p><p>Estettä kotiinpaluulle ei Suomen lakien mukaan kai ole? Ainakin minusta olisi parempi jos Sanna ja lapset palaisivat takaisin Tyrväälle kokeilemaan pitääkö se klisee paikkansa, että aina voi aloittaa uudestaan - hunnutettuna tai ilman.<br /><br /><br />Sanna ei vain ilman apua tule pääsemään sieltä hevonperseestä minnekään. Varsinkin kun koko omaisuus näyttää olevan kaksi peltipurkkia ja tyhjä vesipullo. Sitä nokinaamaista räkänokkaa, joka kutsuu Sannaa äidikseen, ei varmaankaan lohduta yhtään tieto siitä, että palatessaan he ovat oikeutettuja suomalaiseen sosiaaliturvaan; rikollisen järjestön toimintaan osallistumisella ei ole vaikutusta etuuksien maksamiseen.<br />&nbsp;</p><p>Mutta ei hätää. Ei veronmaksajien rahoja mene pennin hyrrää Sannan ja lasten asumistukeen. Sinne aavikolle ne todennäköisesti jäävät ja sinne ne kuolevat joko omien tai vihollisten pudottamaan pommiin, elettyään sitä ennen varsin kurjan elämän. En soisi sellaista edes Isis-taistelijan lapsille.<br /><br /><br />Vaikka tiedänkin heidän olevan vain pisara tässä kurjuuden meressä, ja tiedän Sannan itse osaltaan olleen aiheuttamassa epätoivoiseen tilanteeseen joutumistaan, niin silti tunnen sääliä, hätää ja myötätuntoa. Korviani viiltää pienen Isis-pojan äidilleen suomeksi sanoma lause: &rdquo;Äiti toi haluu...&rdquo;<br /><br /><br />Parin kuukauden päästä Daruden jumbosija euroviisuissa ja hallituksen synnytystuskat muuttavat Sannan ja lapset vain haaleaksi muistoksi. Kenties joku ikänsä ryypännyt mennneiden vuosien sankarikin kuolee ennen aikojaan ja porukalla surraan yhteistä menetystä. Eikä siinä mitään väärää ole: &rdquo;Paha ei ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista.&rdquo; Tuo Eino Leinon säe pätee myös Sannaan.<br /><br /><br />Voi olla, että Sanna on paatunut terroristi. Voi myös olla, että kyseessä on vain särjetty ja vietävissä oleva ihminen, joka hyväksyntää hakiessaan on valinnut väärin ja katuu sitä nyt. En tiedä onko kukaan teistä koskaan ollut niin umpikujassa ja vittuuntunut kaikkeen, että on ollut valmis melkein mihin tahansa saadakseen elämälleen uuden suunnan. Minä olen. Onneksi kukaan kalifaatin edustaja ei sattunut olemaan silloin paikalla.<br /><br /><br />Voi myös olla, että jos Sanna lapsineen jollain ilveellä onnistuu palaamaan Suomeen niin kaikki menee silti päin helvettiä. Voi olla, että suihkussa käytyään ja puhtaan kaavun saatuaan hän palaa takaisin pahantekoon. Sellainen on aika tyypillistä ihmisille - minullekin - erilaisissa mittakaavoissa. Toki minun tapauksessani riittää usein selvittelyksi vakava nuhtelu ja antibioottikuuri. Sannalla taitaa olla edessään tiukempi tilinteko.<br /><br /><br />Mutta siitä huolimatta aina kannattaa kivittämisen sijaan yrittää. Joskus joku voi onnistuakin ja onnistuukin. Maailmalta haetaan kuolleitakin ihmisiä kotiin - miksei sitten eläviä.<br /><br /><br />Jussi Kolehmainen, suvakkihuora ja kukkahattutäti<br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>

Näin CNN:n uutisvideon jossa haastateltiin suomalaissyntyistä Isis-vaimoa, Sannaa.


Vaikka Sanna varmasti itse on valinnut osansa niin en voi olla ärtymättä toimittajan setämäisellä poljennolla esittämistä kysymyksistä mm. Sharia-lakia koskien. Aivan kuin Isis-vaimo voisi niihin rehellisesti vastata; Isiskin osaa katsella televisiota. Vastaisin itsekin tuossa tilanteessa tavalla jolla jää eloon - edes hetkeksi.


Hetkistä myöhemmin toimittaja kysyy haluaako Sannan 13-vuotias tytär käyttää kasvot peittävää huntua, mikäli pääsee takaisin Suomeen. Melko relevantti kysymys sodan keskellä, erittäinkin kun kieltävän vastauksen saatuaan setä alkaa luennoida siitä kuinka tyttö ei saa riittävästi D-vitamiinia mikäli koko iho on peitetty. Luulen, että Sannan ja lasten suurin ongelma ei viime päivinä ole ollut riittävä vitamiinien saanti.


Mutta jokainen tekee työtään: Sanna on kotiäiti ilman kotia ja koittaa pitää itsensä sekä lapsensa hengissä, koska äideillä on sellainen tapa. Toimittaja toimittaa kyselemällä tyhmiä ja viisaita koska osaa englantia. Minä teen tehtaalla mitä mestari käskee koska en osaa mitään noista edellämainituista.
 

Kysyttäessä haluaisiko Sanna takaisin Suomeen hän vastaa kolme kertaa definitely, definitely, definitely! Definitely tarkoittaa ehdottomasti (katsoin Google-kääntäjästä). En ole mikään psykologi, mutta uskon tuon vastauksen olevan aito ja rehellinen, vaikkakaan en Sannan hunnusta johtuen päässyt analysoimaan hänen mikroilmeitään.

 

Estettä kotiinpaluulle ei Suomen lakien mukaan kai ole? Ainakin minusta olisi parempi jos Sanna ja lapset palaisivat takaisin Tyrväälle kokeilemaan pitääkö se klisee paikkansa, että aina voi aloittaa uudestaan - hunnutettuna tai ilman.


Sanna ei vain ilman apua tule pääsemään sieltä hevonperseestä minnekään. Varsinkin kun koko omaisuus näyttää olevan kaksi peltipurkkia ja tyhjä vesipullo. Sitä nokinaamaista räkänokkaa, joka kutsuu Sannaa äidikseen, ei varmaankaan lohduta yhtään tieto siitä, että palatessaan he ovat oikeutettuja suomalaiseen sosiaaliturvaan; rikollisen järjestön toimintaan osallistumisella ei ole vaikutusta etuuksien maksamiseen.
 

Mutta ei hätää. Ei veronmaksajien rahoja mene pennin hyrrää Sannan ja lasten asumistukeen. Sinne aavikolle ne todennäköisesti jäävät ja sinne ne kuolevat joko omien tai vihollisten pudottamaan pommiin, elettyään sitä ennen varsin kurjan elämän. En soisi sellaista edes Isis-taistelijan lapsille.


Vaikka tiedänkin heidän olevan vain pisara tässä kurjuuden meressä, ja tiedän Sannan itse osaltaan olleen aiheuttamassa epätoivoiseen tilanteeseen joutumistaan, niin silti tunnen sääliä, hätää ja myötätuntoa. Korviani viiltää pienen Isis-pojan äidilleen suomeksi sanoma lause: ”Äiti toi haluu...”


Parin kuukauden päästä Daruden jumbosija euroviisuissa ja hallituksen synnytystuskat muuttavat Sannan ja lapset vain haaleaksi muistoksi. Kenties joku ikänsä ryypännyt mennneiden vuosien sankarikin kuolee ennen aikojaan ja porukalla surraan yhteistä menetystä. Eikä siinä mitään väärää ole: ”Paha ei ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista.” Tuo Eino Leinon säe pätee myös Sannaan.


Voi olla, että Sanna on paatunut terroristi. Voi myös olla, että kyseessä on vain särjetty ja vietävissä oleva ihminen, joka hyväksyntää hakiessaan on valinnut väärin ja katuu sitä nyt. En tiedä onko kukaan teistä koskaan ollut niin umpikujassa ja vittuuntunut kaikkeen, että on ollut valmis melkein mihin tahansa saadakseen elämälleen uuden suunnan. Minä olen. Onneksi kukaan kalifaatin edustaja ei sattunut olemaan silloin paikalla.


Voi myös olla, että jos Sanna lapsineen jollain ilveellä onnistuu palaamaan Suomeen niin kaikki menee silti päin helvettiä. Voi olla, että suihkussa käytyään ja puhtaan kaavun saatuaan hän palaa takaisin pahantekoon. Sellainen on aika tyypillistä ihmisille - minullekin - erilaisissa mittakaavoissa. Toki minun tapauksessani riittää usein selvittelyksi vakava nuhtelu ja antibioottikuuri. Sannalla taitaa olla edessään tiukempi tilinteko.


Mutta siitä huolimatta aina kannattaa kivittämisen sijaan yrittää. Joskus joku voi onnistuakin ja onnistuukin. Maailmalta haetaan kuolleitakin ihmisiä kotiin - miksei sitten eläviä.


Jussi Kolehmainen, suvakkihuora ja kukkahattutäti


 

]]>
21 http://jussikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271273-sanna-ja-lapset-tahtoo-kotiin-kivitetaan-ne#comments Inhimillisyys IS-terroristit ISIS Isis-Sanna Lastensuojelu Sun, 10 Mar 2019 16:45:16 +0000 Jussi Kolehmainen http://jussikolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271273-sanna-ja-lapset-tahtoo-kotiin-kivitetaan-ne
Miten sotea aiotaan jatkaa? http://tarujpuurtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271231-erikoiset-vaaliasetelmat <p>Kesken työpäivän pöydälleni pärähti puhelimeen viesti:Hallitus on kaatunut. Meinasin kaatua itsekin.Onko totta että väärille urille ajautuneesta sote kehittämisestä on oikeasti tullut keskeytyspäätös. Sote kehittämisen jalkoihin on polkeutunut jo niin &nbsp;suuri ihmisjoukko joita hallitus ei ole nähnyt tai kuullut. Tavoitteet kovat kaulassa edellä on menty päämäärää kohti määrätietoisesti. Luojalle kiitos, että pohjatyötä on rakennettu oikein, että jo perustuslaissa on ajateltu ihmistä. Itse inhimillistä kokonaisuutta virheineen. Että tähän kokonaisuuteen ei sovi pelkkä business. Olen koettanut alan ammattilaisena pohtia miten henkilökohtaista budjetoitua on edes yritetty laskea? Osaatko sinä tavallisena ihmisenä kertoa mitä henkilökohtainen budjetti olisi!? Mistä joku sen osaa laskea ennustamatta tulevaisuutta ja ottaen huomion muuttujat?&nbsp;</p> <p>Siksi on sosiaalialan koulutusta jossa määrätietoisesti opetetaan kokonaisarvioinnin tekoon niin psyykkisen,fyysisen kuin sosiaalisen näkökulman kera ja joka tukee valinnoissa ja ohjaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja jos joku osaa tähän rakentaa rahamallin jolla säästetään mutta myös toteutetaan kaikista näistä näkökulmista ihmisen kokonaisuutta. Nyt ennaltaehkäisyä on vähennetty radikaalisti kun toimeentulotuki siirtyi kelalle. Sosiaalityöntekijät osuus on mitätön. On karkea kulu tiedossa mutta entäs ne rahalliset lasketut seuraukset? Onko tarkoitus että ihminen kulkeekin tätä polkua jos se tulee näin halvemmaksi??</p> <p>Ehkä palvemuotoilun ajatusmallilta voitaisiin tehdä erilaisia polkuja joihin laskettaisiin budjetti. Mutta näitä polkuja on paljon. Jokaisesta eri elämänvaiheesta lapsuudesta vanhuuteen juontaa jo hyvin helposti tuhansia polkuja jolle pitäisi määrittää hinta. Näin voitaisiin määritellä kokonaiskustannukset. Kustannukset jotka ovat niin suuria joihin ei ole vara tehdä edes rahavarausta. Mutta näin voitaisiin ymmärtää kokonaosuuden haaste.&nbsp;</p> <p>Tähän kokonaisuuteen tulisi vielä lisätä ne maakunnan tuomat kustannukset kuten maaseudulla asumisesta juontavat kustannukset ja kaupunkialueen kustannukset joita palvelut vaativat. Kun kustannukset ovat pyritty huomioimaan monipuolisesti,voitaisiin lähteä laskemaan keskiarvoja tutkimustuloksista esiin nousevien tulosten pohjalta ne &rdquo;terveet&rdquo; jotka käyttävät&nbsp;vähän palveluita ja jotka tulevat vaikuttamaan positiivisesti laskelmiin.</p> <p>Itse tätä pähkäillessäni tulee mieleen että onko laskettu ennaltaehkäisyyn tarvittava rahaa jolla myös sote-polusta voitaisiin tulevaisuuteen tehdä vähennyksiä. Haluaisin siis nähdä ne laskelmat joita on tähän asti tehty, ne polut joita minulle on laskettu kuluttajana. Entäpäs ne tuotot joita tuotan kokonaisuutena yritykselle joka tuottaa palvelua?</p> <p>Voidaanko siis sotea edes ajatella kustannustehokkaasti niin, että emme matkalla rajoittaisi ihmisen itsemäärämisoikeutta? Että se oikeus jota henkilökohtaisella budjetoinnilla koetetaan laskea? Onko se edes inhimillistä ja oikein? Jos minä geneettisesti sattuisin olemaan parempi kuntoinen, ei se minulta ole pois että jonkun toisen budjettti venyy. Minulla ei ole oikeutta määritellä toisen ihmisen tarvitsema apua vaan kysymys on eettisistä kysymyksistä. Kaikille tasapuolinen kohtelu tarvitsemansa avun mukaan. Näissä talkoissa ollaan yhdessä ja pidetään heikoimmasta huolta pohtimatta hintaa terveydestä. Sote ei voi olla business-ajattelun lähtökohta. Tai jos se on lähtökohta, pitää olla voittoa tavoittelmatonta niin että se tuotto käytetään kehittämiseen jolloin kustannustehokkuus tulee esiin ennaltaehkäisyyn ohjautuvana. Kyllä omistajan täytyy oma tavoite saada ja olla yrittäjän kannustin mutta se ei voi olla ohjautumista ulkomaisiin pörsseihin käymättä ensin suomalaisen verotusohjelman läpi. Ihmisen perustarpeita tehdään jo niin paljon rahaa (elintarvikkeet,hygienia tms joissa maksamme Alv:ia) muilla aloilla joten keskitytään sotessa inhimillisyyteen ja hyvään laadulliseen elämään niin vastasyntyneen kuin vanhuksen kohdalla.&nbsp;</p> <p>Kuulisin mielelläni mielipiteitä miten sinusta sote tulisi toteuttaa? Miten sinä sen ymmärrät tavallisena kansalaisena?&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kesken työpäivän pöydälleni pärähti puhelimeen viesti:Hallitus on kaatunut. Meinasin kaatua itsekin.Onko totta että väärille urille ajautuneesta sote kehittämisestä on oikeasti tullut keskeytyspäätös. Sote kehittämisen jalkoihin on polkeutunut jo niin  suuri ihmisjoukko joita hallitus ei ole nähnyt tai kuullut. Tavoitteet kovat kaulassa edellä on menty päämäärää kohti määrätietoisesti. Luojalle kiitos, että pohjatyötä on rakennettu oikein, että jo perustuslaissa on ajateltu ihmistä. Itse inhimillistä kokonaisuutta virheineen. Että tähän kokonaisuuteen ei sovi pelkkä business. Olen koettanut alan ammattilaisena pohtia miten henkilökohtaista budjetoitua on edes yritetty laskea? Osaatko sinä tavallisena ihmisenä kertoa mitä henkilökohtainen budjetti olisi!? Mistä joku sen osaa laskea ennustamatta tulevaisuutta ja ottaen huomion muuttujat? 

Siksi on sosiaalialan koulutusta jossa määrätietoisesti opetetaan kokonaisarvioinnin tekoon niin psyykkisen,fyysisen kuin sosiaalisen näkökulman kera ja joka tukee valinnoissa ja ohjaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja jos joku osaa tähän rakentaa rahamallin jolla säästetään mutta myös toteutetaan kaikista näistä näkökulmista ihmisen kokonaisuutta. Nyt ennaltaehkäisyä on vähennetty radikaalisti kun toimeentulotuki siirtyi kelalle. Sosiaalityöntekijät osuus on mitätön. On karkea kulu tiedossa mutta entäs ne rahalliset lasketut seuraukset? Onko tarkoitus että ihminen kulkeekin tätä polkua jos se tulee näin halvemmaksi??

Ehkä palvemuotoilun ajatusmallilta voitaisiin tehdä erilaisia polkuja joihin laskettaisiin budjetti. Mutta näitä polkuja on paljon. Jokaisesta eri elämänvaiheesta lapsuudesta vanhuuteen juontaa jo hyvin helposti tuhansia polkuja jolle pitäisi määrittää hinta. Näin voitaisiin määritellä kokonaiskustannukset. Kustannukset jotka ovat niin suuria joihin ei ole vara tehdä edes rahavarausta. Mutta näin voitaisiin ymmärtää kokonaosuuden haaste. 

Tähän kokonaisuuteen tulisi vielä lisätä ne maakunnan tuomat kustannukset kuten maaseudulla asumisesta juontavat kustannukset ja kaupunkialueen kustannukset joita palvelut vaativat. Kun kustannukset ovat pyritty huomioimaan monipuolisesti,voitaisiin lähteä laskemaan keskiarvoja tutkimustuloksista esiin nousevien tulosten pohjalta ne ”terveet” jotka käyttävät vähän palveluita ja jotka tulevat vaikuttamaan positiivisesti laskelmiin.

Itse tätä pähkäillessäni tulee mieleen että onko laskettu ennaltaehkäisyyn tarvittava rahaa jolla myös sote-polusta voitaisiin tulevaisuuteen tehdä vähennyksiä. Haluaisin siis nähdä ne laskelmat joita on tähän asti tehty, ne polut joita minulle on laskettu kuluttajana. Entäpäs ne tuotot joita tuotan kokonaisuutena yritykselle joka tuottaa palvelua?

Voidaanko siis sotea edes ajatella kustannustehokkaasti niin, että emme matkalla rajoittaisi ihmisen itsemäärämisoikeutta? Että se oikeus jota henkilökohtaisella budjetoinnilla koetetaan laskea? Onko se edes inhimillistä ja oikein? Jos minä geneettisesti sattuisin olemaan parempi kuntoinen, ei se minulta ole pois että jonkun toisen budjettti venyy. Minulla ei ole oikeutta määritellä toisen ihmisen tarvitsema apua vaan kysymys on eettisistä kysymyksistä. Kaikille tasapuolinen kohtelu tarvitsemansa avun mukaan. Näissä talkoissa ollaan yhdessä ja pidetään heikoimmasta huolta pohtimatta hintaa terveydestä. Sote ei voi olla business-ajattelun lähtökohta. Tai jos se on lähtökohta, pitää olla voittoa tavoittelmatonta niin että se tuotto käytetään kehittämiseen jolloin kustannustehokkuus tulee esiin ennaltaehkäisyyn ohjautuvana. Kyllä omistajan täytyy oma tavoite saada ja olla yrittäjän kannustin mutta se ei voi olla ohjautumista ulkomaisiin pörsseihin käymättä ensin suomalaisen verotusohjelman läpi. Ihmisen perustarpeita tehdään jo niin paljon rahaa (elintarvikkeet,hygienia tms joissa maksamme Alv:ia) muilla aloilla joten keskitytään sotessa inhimillisyyteen ja hyvään laadulliseen elämään niin vastasyntyneen kuin vanhuksen kohdalla. 

Kuulisin mielelläni mielipiteitä miten sinusta sote tulisi toteuttaa? Miten sinä sen ymmärrät tavallisena kansalaisena? 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
0 http://tarujpuurtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271231-erikoiset-vaaliasetelmat#comments Budjetti Henkilökohtainen Inhimillisyys Kehittäminen Sote Sun, 10 Mar 2019 08:40:18 +0000 Taru J Puurtinen http://tarujpuurtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271231-erikoiset-vaaliasetelmat
Vammaisten oikeudet eivät toteudu http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270731-vammaisten-oikeudet-eivat-toteudu <p>Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin kahtena päivänä vammaisten oikeuksista. Keskiviikkona käsittelyssä oli &rdquo;Ei myytävänä&rdquo; &ndash; kansalaisaloite ja torstaina yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimenkuvaan kuuluu myös vammaisten henkilöiden aseman seuranta.</p><p>Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2016, mutta edelleenkään Suomessa ei toimita tämän sopimuksen mukaisesti. Puutteita on vammaisten asumiseen, osallisuuteen, työssä käymiseen ja työstä saatavaan palkkaan sekä toimeentuloon liittyen. Yleisemmin ongelmana on se, ettei vammaisten henkilöiden osallisuudesta heitä koskevassa päätöksenteossa ole riittävästi huolehdittu, palvelujen jatkuvuutta ei ole turvattu eikä palvelujen käyttäjillä ole riittäviä oikeussuojakeinoja hakea muutosta tehtyihin päätöksiin.</p><p>&rdquo;Ei myytävänä&rdquo; &ndash;kansalaisaloitteen tavoitteena oli saada julkisia hankintoja koskevaan lakiin rajaus, ettei lakia sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä. Aloitteen taustalla on ajatus siitä, että hankintalainsäädännön mukainen kilpailuttaminen ei ole toimiva eikä inhimillisesti tai kansantaloudellisestikaan kestävä tapa järjestää vammaispalveluita.</p><p>Oikeus kotiin</p><p>Kun ajatellaan esimerkiksi asumiseen liittyviä palveluita, puhutaan ihmisen kodista. Kukaan meistä ei haluaisi suostua kodin valinnassa siihen, miten tällä hetkellä kilpailutuksessa toimitaan vammaisen kohdalla. Auttaisiko asian sisäistämisessä se, jos puhuisimme yhteisökodeista mieluummin kuin asumispalveluyksiköistä? Kaikkein epäinhimillisintä on se, että toistuvien kilpailutusten takia osa vammaisista joutuu muuttamaan vastentahtoisesti kodistaan ja samalla katkaisemaan monet tärkeät ihmissuhteensa. On hyvä tiedostaa, ettei hankintalaki velvoita uudelleenkilpailuttamaan palvelua asumispalveluihin jo sijoitettujen henkilöiden osalta. Tärkeintä on löytää jokaiselle vammaiselle henkilölle hänen tarpeisiinsa nähden paras yhteisökoti. Vammaisen henkilön pitäisi saada olla mukana päättämässä asiasta. Toisaalta, jos henkilö ei pysty tai halua itse osallistua valintaan edes tuettua päätöksentekoa hyödyntämällä, joudutaan pohtimaan muita tapoja palvelujen valinnassa.</p><p>Työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää tänä keväänä kuntiin ja kuntayhtymiin kohdistetun koulutus- ja tiedotuskampanjan, jonka tarkoituksena on antaa oikeaa tietoa hankintalain soveltamisesta ja mahdollisuuksista. Hankintalaki ei aseta esteitä laadukkaiden palveluiden hankinnan ja vammaisten henkilöiden aseman turvaamisen toteuttamiselle. Lisäksi hankintalainsäädännön keinovalikoima on laaja, jotta palvelut voidaan toteuttaa laadukkaaksi. Näitä keinoja ei kuitenkaan käytetä riittävästi.</p><p>Hankintalaissa ei säädetä siitä, mitä, millaista laatua ja millä hinnalla hankitaan. Hankintayksikkö voi lisäksi asettaa haluamansa laatuvaatimukset tarjousvertailuun pääsyn ehdottomiksi edellytyksiksi. Asiakkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista on lisättävä hankintaprosessin kaikissa vaiheissa: suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa.</p><p>Oikeus työhön</p><p>On valitettavaa, että esimerkiksi osatyökykyisten työllistyminen on edelleen vähäistä, vaikka asiasta on puhuttu vuosikausia &ndash; ellei vuosikymmeniä. Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus osallistua taloudelliseen toimintaan, tehdä työtä ja kokea työpanoksensa olevan merkityksellinen ja tuottavan tulosta ja hyötyä yhteiskunnalle. Merkityksellisyyden kokeminen edellyttää myös sitä, että työstä saa palkkaa. Esimerkiksi kehitysvammaiset ohjataan usein sosiaalitoimiston asiakkaiksi, vaikka heillä olisi oikeus käyttää TE-toimiston palveluita. TE-toimistoissa tarvitaan lisää tietoa ja taitoa esimerkiksi juuri kehitysvammaisten työllistämisessä. Usein alkuun tarvitaan rinnalla kulkemista ja työnantajien opastamista.</p><p>Yhdenvertaisuusvaltuutettu kysyykin kertomuksessaan, olisiko syytä asettaa vammaisia työntekijöitä koskevia selkeitä rekrytointitavoitteita ja kehittää moninaisia tukitoimia, joilla vammaiset voisivat tehdä itselleen sopivaa työtä. Osatyökykyisten kannalta on erityisen tärkeää helpottaa työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämistä.</p><p>Oikeus palveluihin</p><p>Asumispalveluiden lisäksi muissakin vammaispalveluissa on ongelmia, esimerkiksi tulkkauspalveluissa on edelleen puutteita. Viime aikoina myös kuljetuspalveluiden kohdalla on ilmennyt ongelmia. Vammaisjärjestöjen viesti on se, että vammaisten ihmisten liikkumisvapaus on vaarantunut uuden liikennepalvelulain takia. Näin on tapahtunut erityisesti maaseudulla ja erityisesti esteettömien autojen saatavuudessa on suuria ongelmia. Päivystysvelvoitteen poistaminen aiheutti sen, ettei autoja ole saatavilla enää ympäri vuorokauden. Myös kyytien turvallisuus ja kuljettajien ammattitaito ovat aiheuttaneet vammaisista suurta huolta.</p><p>Vaikka olemme ratifioineet vammaisten oikeuksien sopimuksen, vammaiset eivät ole edelleenkään ole Suomessa yhdenvertaisessa asemassa muiden kansalaisten kanssa.</p><p>Merja Mäkisalo-Ropponen<br />kansanedustaja (sd)</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin kahtena päivänä vammaisten oikeuksista. Keskiviikkona käsittelyssä oli ”Ei myytävänä” – kansalaisaloite ja torstaina yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimenkuvaan kuuluu myös vammaisten henkilöiden aseman seuranta.

Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2016, mutta edelleenkään Suomessa ei toimita tämän sopimuksen mukaisesti. Puutteita on vammaisten asumiseen, osallisuuteen, työssä käymiseen ja työstä saatavaan palkkaan sekä toimeentuloon liittyen. Yleisemmin ongelmana on se, ettei vammaisten henkilöiden osallisuudesta heitä koskevassa päätöksenteossa ole riittävästi huolehdittu, palvelujen jatkuvuutta ei ole turvattu eikä palvelujen käyttäjillä ole riittäviä oikeussuojakeinoja hakea muutosta tehtyihin päätöksiin.

”Ei myytävänä” –kansalaisaloitteen tavoitteena oli saada julkisia hankintoja koskevaan lakiin rajaus, ettei lakia sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä. Aloitteen taustalla on ajatus siitä, että hankintalainsäädännön mukainen kilpailuttaminen ei ole toimiva eikä inhimillisesti tai kansantaloudellisestikaan kestävä tapa järjestää vammaispalveluita.

Oikeus kotiin

Kun ajatellaan esimerkiksi asumiseen liittyviä palveluita, puhutaan ihmisen kodista. Kukaan meistä ei haluaisi suostua kodin valinnassa siihen, miten tällä hetkellä kilpailutuksessa toimitaan vammaisen kohdalla. Auttaisiko asian sisäistämisessä se, jos puhuisimme yhteisökodeista mieluummin kuin asumispalveluyksiköistä? Kaikkein epäinhimillisintä on se, että toistuvien kilpailutusten takia osa vammaisista joutuu muuttamaan vastentahtoisesti kodistaan ja samalla katkaisemaan monet tärkeät ihmissuhteensa. On hyvä tiedostaa, ettei hankintalaki velvoita uudelleenkilpailuttamaan palvelua asumispalveluihin jo sijoitettujen henkilöiden osalta. Tärkeintä on löytää jokaiselle vammaiselle henkilölle hänen tarpeisiinsa nähden paras yhteisökoti. Vammaisen henkilön pitäisi saada olla mukana päättämässä asiasta. Toisaalta, jos henkilö ei pysty tai halua itse osallistua valintaan edes tuettua päätöksentekoa hyödyntämällä, joudutaan pohtimaan muita tapoja palvelujen valinnassa.

Työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää tänä keväänä kuntiin ja kuntayhtymiin kohdistetun koulutus- ja tiedotuskampanjan, jonka tarkoituksena on antaa oikeaa tietoa hankintalain soveltamisesta ja mahdollisuuksista. Hankintalaki ei aseta esteitä laadukkaiden palveluiden hankinnan ja vammaisten henkilöiden aseman turvaamisen toteuttamiselle. Lisäksi hankintalainsäädännön keinovalikoima on laaja, jotta palvelut voidaan toteuttaa laadukkaaksi. Näitä keinoja ei kuitenkaan käytetä riittävästi.

Hankintalaissa ei säädetä siitä, mitä, millaista laatua ja millä hinnalla hankitaan. Hankintayksikkö voi lisäksi asettaa haluamansa laatuvaatimukset tarjousvertailuun pääsyn ehdottomiksi edellytyksiksi. Asiakkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista on lisättävä hankintaprosessin kaikissa vaiheissa: suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa.

Oikeus työhön

On valitettavaa, että esimerkiksi osatyökykyisten työllistyminen on edelleen vähäistä, vaikka asiasta on puhuttu vuosikausia – ellei vuosikymmeniä. Kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus osallistua taloudelliseen toimintaan, tehdä työtä ja kokea työpanoksensa olevan merkityksellinen ja tuottavan tulosta ja hyötyä yhteiskunnalle. Merkityksellisyyden kokeminen edellyttää myös sitä, että työstä saa palkkaa. Esimerkiksi kehitysvammaiset ohjataan usein sosiaalitoimiston asiakkaiksi, vaikka heillä olisi oikeus käyttää TE-toimiston palveluita. TE-toimistoissa tarvitaan lisää tietoa ja taitoa esimerkiksi juuri kehitysvammaisten työllistämisessä. Usein alkuun tarvitaan rinnalla kulkemista ja työnantajien opastamista.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kysyykin kertomuksessaan, olisiko syytä asettaa vammaisia työntekijöitä koskevia selkeitä rekrytointitavoitteita ja kehittää moninaisia tukitoimia, joilla vammaiset voisivat tehdä itselleen sopivaa työtä. Osatyökykyisten kannalta on erityisen tärkeää helpottaa työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämistä.

Oikeus palveluihin

Asumispalveluiden lisäksi muissakin vammaispalveluissa on ongelmia, esimerkiksi tulkkauspalveluissa on edelleen puutteita. Viime aikoina myös kuljetuspalveluiden kohdalla on ilmennyt ongelmia. Vammaisjärjestöjen viesti on se, että vammaisten ihmisten liikkumisvapaus on vaarantunut uuden liikennepalvelulain takia. Näin on tapahtunut erityisesti maaseudulla ja erityisesti esteettömien autojen saatavuudessa on suuria ongelmia. Päivystysvelvoitteen poistaminen aiheutti sen, ettei autoja ole saatavilla enää ympäri vuorokauden. Myös kyytien turvallisuus ja kuljettajien ammattitaito ovat aiheuttaneet vammaisista suurta huolta.

Vaikka olemme ratifioineet vammaisten oikeuksien sopimuksen, vammaiset eivät ole edelleenkään ole Suomessa yhdenvertaisessa asemassa muiden kansalaisten kanssa.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

 

]]>
1 http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270731-vammaisten-oikeudet-eivat-toteudu#comments Inhimillisyys Osallisuus Yhdenvertaisuusvaltuutettu YKn vammaisten oikeuksien sopimus Mon, 04 Mar 2019 08:16:20 +0000 Merja Mäkisalo-Ropponen http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270731-vammaisten-oikeudet-eivat-toteudu
Mitä yhteistä on demokratialla ja empatialla? http://marjaheinonen3.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269103-mita-yhteista-on-demokratialla-ja-empatialla <p>Päivän sanomalehdet pääkirjoituksia myöten käsittelevät Saksassa tänään 11-vuotiaan tytön itsemurhaa. Hän tappoi itsensä, ja syiden nähdään vahvasti liittyneen koulukiusaamiseen. Kaikki ovat järkyttyneitä.</p><p>Suomessa on viime viikot keskusteltu vanhustenhoidon tilasta. Kaikkialta nousee esiin toinen toistaan karmeampia tarinoita siitä, miten vanhoja ihmisiä on jätetty heitteille ja heidän hoitoaan on laiminlyöty. Kaikki ovat järkyttyneitä.</p><p>Mistä? Molemmissa kammottavissa ja surullisissa tapauksissa metreittän palstatilaa ja tuntitolkulla poliittista ajatteluenergiaa on käytetty syyllisten löytämiseen ja havahduttu rakenteiden ja prosessien uudistamisen tarpeeseen. Koulukiusaamista on liikaa ja viranomaisten on tehtävä sille jotain. Vanhustenhoidon tila on kammottava, yhteiskunnan on tehtävä asialle jotain. Hyvä niin. Tärkeitä asioita, joista pitää puhua ja joita pitää kehittää.&nbsp;</p><p>Minä olen eniten järkyttynyt ja ymmälläni siitä, miten me ihmiset kykenemme kohtelemaan toisiamme.</p><p>Nyt kirjoitan inhimillisyydestä, empatiasta ja henkilökohtaisesta vastuusta.</p><p>Kun luen Berliinissä Hausotterin peruskoulussa tapahtuneesta koulukiusaamisesta ja kaikista niistä kiusaamistapauksista, joita yleisönosastokirjoituksissa on tänäänkin tullut jo esille, yritän ymmärtää, miten kiusaajasta tulee kiusaaja. Miksi kiusataan niin paljon? Miksi niin moni kiusaa? Miten kukaan voi kouluissa voi niin täällä kuin muuallakin lyödä, sulkea ulos ryhmistä, mollata sosiaalisessa mediassa? En kysy moralisoiden, vaan oikeasti yritän ymmärtää.</p><p>Suomen vanhustenhoidon kriisin (jälleen kerran) noustua pintaan olen kyyneleet silmissä lukenut hoitajien kertomuksia olosuhteista, joissa he ovat hoitaneet vanhuksia. Jotkut ovat lähteneet pois. Mietin, miten yhtäkään vanhusta on voitu jättää makaamaan yksin märissä vaipoissa sänkyyn tai päiväkausiksi yksin. Vanhustenhoidon ongelmat ovat olleet tiedossa ainakin viimeiset 10 vuotta, mutta miten vanhojen ihmisten inhimillinen hätä on voitu sulkea pois? Miten ollaan voitu kirkkain silmin perustella asioita tehostamisella, rahan puutteella tai resurssipulalla?</p><p>En ole kiinnostunut syyllisistä, vaan siitä, miten saisimme rakennettua jokaiseen meistä niin vahvan kyvyn empatiaan - kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan ja toimia hänen hyväkseen - että emme vain voisi sulkea silmiämme asioilta ja hyväksyä päätöksiä, rakenteita tai tekoja, jotka loukkaavat ihmisyyttä.&nbsp; Niin päättäjiin kuin heidät päättäjiksi valitseviin kansalaisiin.</p><p>Kävin eilen katsomassa maailmankuulun elokuvantekijä <strong>Michael Mooren</strong> tuoreimman dokumentin, Fahrenheit 9/11, joka kertoo USA:n demokratian tilasta. Siellä demokraattinen järjestelmä on valinnut valtion johtoon presidentin, joka selkeästi erottelee ihmisryhmiä parempiin ja huonompiin, eikä näe arvoa toisen ihmisen kunnioittamisella. Valta antaa oikeutuksen tehdä toisille mitä vaan.&nbsp;</p><p>Dokumentti kuvaa, miten Trumpin toimintamalli on antanut tilaa samanlaiselle käytökselle USA:ssa. Elokuvassa näytettiin kännykkäkameraotoksia tilanteista, joissa tavalliset amerikkalaiset, miehet ja naiset, haukkuvat mustia neekereiksi päin kasvoja, tönivät ihmisä pois bussista, näyttävät ylpeinä keskisormea toisille. Käytöstä, joka näyttäytyy kammottavana, kohdistuu se mihin ihmisryhmään tahansa.</p><p>Jos valitsemme (demokraattisillakin vaaleilla) edustajiksemme ja johtajiksemme niitä, jotka eivät kykene empatiaan toisia kohtaan tai näe muiden ihmisten arvoa, vaan ajavat omaa tai pienen ryhmän etua, se johtaa tekoihin ja rakenteisiin, jotka synnyttävät eriarvoisuutta yhteiskunnassa.&nbsp;</p><p>Olen aina ajatellut, että demokratia vaatii toteutuakseen valistuneita ja asioihin perehtyviä ihmisiä, jotka kykenevät tekemään tulkintoja monimutkaisesta maailmasta. Nyt olen sitä mieltä, että valistuksen lisäksi demokratia vaatii toteutuakseen rohkeita ihmisiä. Sellaisia, jotka sinnikkäästi jaksavat nostaa inhimillisyyden loukkauksia esille ja kestää tyhjät tuijotukset, väheksynnän ja muistavat, mistä empatiassa on kyse. Myös Moore löytää dokumentissaan demokratian pelastuksen rohkeista ihmisistä, jotka rakenteista ja vastustuksesta huolimatta nousevat ajamaan tärkeitä asioita ja uskovat ihmisyyteen.</p><p>Tasan ei kaikki mene eikä tarvitsekaan mennä. Mutta toisen ihmisen näkeminen ihmisenä ja myös hänen oikeuksiensa tunnustaminen on perusta kaikelle yhteiselämälle toimivassa demokratiassa. Diktatuurit ovat oma lukunsa.</p><p><strong>Winston Churchill</strong> totesi aikanaan: &ldquo;Democracy is the worst form of government, except for all the others.&rdquo;. Näin on varmaan yhä eli demokratia on paras kaikkien toimimattomien hallintojärjestemien joukossa.&nbsp; Mutta sekään ei toimi ilman valistuneita ja ihmisyyteen uskovia kansalaisia. Kyky empatiaan on meissä, mutta ihmisyyteen uskominen ei ole koodattuna ihmiskunnan geeneihin, siksi sitä on aktiivisesti vaalittava.&nbsp;</p><p>Toisen ihmisen ihmisenä kohtaamisesta on puhuttava ja tehtävä rohkeita tekoja sen toteuttamiseksi. Ehkä silloin koululaisten, vanhusten ja muutaman muunkin elämä olisi parempaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Päivän sanomalehdet pääkirjoituksia myöten käsittelevät Saksassa tänään 11-vuotiaan tytön itsemurhaa. Hän tappoi itsensä, ja syiden nähdään vahvasti liittyneen koulukiusaamiseen. Kaikki ovat järkyttyneitä.

Suomessa on viime viikot keskusteltu vanhustenhoidon tilasta. Kaikkialta nousee esiin toinen toistaan karmeampia tarinoita siitä, miten vanhoja ihmisiä on jätetty heitteille ja heidän hoitoaan on laiminlyöty. Kaikki ovat järkyttyneitä.

Mistä? Molemmissa kammottavissa ja surullisissa tapauksissa metreittän palstatilaa ja tuntitolkulla poliittista ajatteluenergiaa on käytetty syyllisten löytämiseen ja havahduttu rakenteiden ja prosessien uudistamisen tarpeeseen. Koulukiusaamista on liikaa ja viranomaisten on tehtävä sille jotain. Vanhustenhoidon tila on kammottava, yhteiskunnan on tehtävä asialle jotain. Hyvä niin. Tärkeitä asioita, joista pitää puhua ja joita pitää kehittää. 

Minä olen eniten järkyttynyt ja ymmälläni siitä, miten me ihmiset kykenemme kohtelemaan toisiamme.

Nyt kirjoitan inhimillisyydestä, empatiasta ja henkilökohtaisesta vastuusta.

Kun luen Berliinissä Hausotterin peruskoulussa tapahtuneesta koulukiusaamisesta ja kaikista niistä kiusaamistapauksista, joita yleisönosastokirjoituksissa on tänäänkin tullut jo esille, yritän ymmärtää, miten kiusaajasta tulee kiusaaja. Miksi kiusataan niin paljon? Miksi niin moni kiusaa? Miten kukaan voi kouluissa voi niin täällä kuin muuallakin lyödä, sulkea ulos ryhmistä, mollata sosiaalisessa mediassa? En kysy moralisoiden, vaan oikeasti yritän ymmärtää.

Suomen vanhustenhoidon kriisin (jälleen kerran) noustua pintaan olen kyyneleet silmissä lukenut hoitajien kertomuksia olosuhteista, joissa he ovat hoitaneet vanhuksia. Jotkut ovat lähteneet pois. Mietin, miten yhtäkään vanhusta on voitu jättää makaamaan yksin märissä vaipoissa sänkyyn tai päiväkausiksi yksin. Vanhustenhoidon ongelmat ovat olleet tiedossa ainakin viimeiset 10 vuotta, mutta miten vanhojen ihmisten inhimillinen hätä on voitu sulkea pois? Miten ollaan voitu kirkkain silmin perustella asioita tehostamisella, rahan puutteella tai resurssipulalla?

En ole kiinnostunut syyllisistä, vaan siitä, miten saisimme rakennettua jokaiseen meistä niin vahvan kyvyn empatiaan - kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan ja toimia hänen hyväkseen - että emme vain voisi sulkea silmiämme asioilta ja hyväksyä päätöksiä, rakenteita tai tekoja, jotka loukkaavat ihmisyyttä.  Niin päättäjiin kuin heidät päättäjiksi valitseviin kansalaisiin.

Kävin eilen katsomassa maailmankuulun elokuvantekijä Michael Mooren tuoreimman dokumentin, Fahrenheit 9/11, joka kertoo USA:n demokratian tilasta. Siellä demokraattinen järjestelmä on valinnut valtion johtoon presidentin, joka selkeästi erottelee ihmisryhmiä parempiin ja huonompiin, eikä näe arvoa toisen ihmisen kunnioittamisella. Valta antaa oikeutuksen tehdä toisille mitä vaan. 

Dokumentti kuvaa, miten Trumpin toimintamalli on antanut tilaa samanlaiselle käytökselle USA:ssa. Elokuvassa näytettiin kännykkäkameraotoksia tilanteista, joissa tavalliset amerikkalaiset, miehet ja naiset, haukkuvat mustia neekereiksi päin kasvoja, tönivät ihmisä pois bussista, näyttävät ylpeinä keskisormea toisille. Käytöstä, joka näyttäytyy kammottavana, kohdistuu se mihin ihmisryhmään tahansa.

Jos valitsemme (demokraattisillakin vaaleilla) edustajiksemme ja johtajiksemme niitä, jotka eivät kykene empatiaan toisia kohtaan tai näe muiden ihmisten arvoa, vaan ajavat omaa tai pienen ryhmän etua, se johtaa tekoihin ja rakenteisiin, jotka synnyttävät eriarvoisuutta yhteiskunnassa. 

Olen aina ajatellut, että demokratia vaatii toteutuakseen valistuneita ja asioihin perehtyviä ihmisiä, jotka kykenevät tekemään tulkintoja monimutkaisesta maailmasta. Nyt olen sitä mieltä, että valistuksen lisäksi demokratia vaatii toteutuakseen rohkeita ihmisiä. Sellaisia, jotka sinnikkäästi jaksavat nostaa inhimillisyyden loukkauksia esille ja kestää tyhjät tuijotukset, väheksynnän ja muistavat, mistä empatiassa on kyse. Myös Moore löytää dokumentissaan demokratian pelastuksen rohkeista ihmisistä, jotka rakenteista ja vastustuksesta huolimatta nousevat ajamaan tärkeitä asioita ja uskovat ihmisyyteen.

Tasan ei kaikki mene eikä tarvitsekaan mennä. Mutta toisen ihmisen näkeminen ihmisenä ja myös hänen oikeuksiensa tunnustaminen on perusta kaikelle yhteiselämälle toimivassa demokratiassa. Diktatuurit ovat oma lukunsa.

Winston Churchill totesi aikanaan: “Democracy is the worst form of government, except for all the others.”. Näin on varmaan yhä eli demokratia on paras kaikkien toimimattomien hallintojärjestemien joukossa.  Mutta sekään ei toimi ilman valistuneita ja ihmisyyteen uskovia kansalaisia. Kyky empatiaan on meissä, mutta ihmisyyteen uskominen ei ole koodattuna ihmiskunnan geeneihin, siksi sitä on aktiivisesti vaalittava. 

Toisen ihmisen ihmisenä kohtaamisesta on puhuttava ja tehtävä rohkeita tekoja sen toteuttamiseksi. Ehkä silloin koululaisten, vanhusten ja muutaman muunkin elämä olisi parempaa.

]]>
1 http://marjaheinonen3.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269103-mita-yhteista-on-demokratialla-ja-empatialla#comments Demokratia Empatia Inhimillisyys koulukiusaaminen vanhustenhoito Tue, 05 Feb 2019 14:19:36 +0000 Marja Heinonen http://marjaheinonen3.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269103-mita-yhteista-on-demokratialla-ja-empatialla
Hyvää vanhustenviikkoa! http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262422-hyvaa-vanhustenviikkoa <p>Tämän vuoden vanhustenviikon teemana on ollut Iloa toimeliaisuudesta. Teema korostaa oman asennoitumisen ja aktiivisuuden merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Toimeliaisuuteen kuuluu myös vapaaehtoistyö ja monimuotoinen aktiivinen kansalaisuus.</p><p>Syyskuussa vietetyn muistiviikon teemana olivat muistiystävälliset teot. Itselleenkin kannattaa tehdä muistiystävällisiä tekoja ja huolehtia omasta aivoterveydestään. Vankka tieteellinen näyttö osoittaa, että aivoterveyttä edistämällä voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia sekä hidastaa sairauksien etenemistä. Omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa. Siitä, mitä kannattaa tehdä, voit lukea enemmän esimerkiksi <a href="https://www.muistiliitto.fi/fi/etusivu"><u>Muistiliiton</u></a> sivuilta.</p><p>Olen laatimassa SDP:n Ikäpoliittista ohjelmaa, jossa korostuvat voimakkaasti asenteiden muuttamisen tärkeys, yhteisöllisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Hyvässä yhteiskunnassa pidetään huolta niistäkin, jotka tarvitsevat hoitoa ja hoivaa iän, sairauden tai muun syyn johdosta. Ikäpoliittisessa ohjelmassa tullaan korostamaan kotihoidon, yhteisökotien sekä viimesijaisen laitoshoidon ja saattohoidon riittävyyttä. Ilman ammattitaitoista ja riittävää henkilökuntaa ei voi olla laadukasta toimintaa.</p><p>Ikäihmisten hoidon ja hoivan tila on monin paikoin huono. Onkin käsittämätöntä, että hallitus haluaa omilla päätöksillään sitä edelleen huonontaa. Ensi vuoden talousarviossa on nimittäin tarkoitus saada 4,3 miljoonan säästöt vanhusten hoitoon laatuvaatimuksia tarkastamalla. Käsittämätön ja epäinhimillinen ehdotus!</p><p>Epäkohtien tunnistamiseksi ja niiden voimallisemmin esille nostamiseksi SDP on esittänyt jo pitkään vanhusasiamiehen viran perustamista. Lapsiasiavaltuutetusta meillä on erittäin hyviä kokemuksia. Vanhusasiavaltuutetun tehtävinä olisivat muun muassa arvioida ikääntyneen väestön edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata heidän elinolosuhteitaan sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneen väestön hyvinvointiin. Vanhusasiavaltuutettu voisi aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa ikääntynyttä väestöä koskevissa asioissa sekä välittää ikääntynyttä väestöä koskevaa tietoa ikääntyneille, heidän parissaan työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle. Olen tehnyt asiasta kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteen. Kristillisdemokraattien käynnistämä kansalaisaloite ei kerännyt riittävästi nimiä tullakseen eduskunnan käsittelyyn. Asia on kuitenkin tärkeä ja tulemme jatkossakin toimimaan vanhusasiavaltuutetun viran perustamisen puolesta.</p><p>Myös hallituspuolueissa herättiin näin vaalikauden lopulla huomaamaan eläkeläisten ja vanhusten elämän ongelmakohtia. Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) ehdotti viikonloppuna, että vanhusten oikeuksien valvonta ja niiden edistäminen tulisi osoittaa oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Puhemies Risikon tämänpäiväinen avaus aiheeseen on tervetullut lisä keskusteluun. Mikä taho tehtävän omakseen ottaakin, on tärkeää, että tehtävään osoitetaan riittävät resurssit. Oikeusasiamiehen toimistossa ei ole nyt riittäviä resursseja valvoa asiaa. Myös aluehallintovirastojen valvontaresursseja vähennetty. Sopii myös epäillä, miten asian suhteen käy maakuntauudistuksessa. Omavalvonta ei missään tapauksessa riitä.</p><p>Pelkkä tehtävän tai viran perustaminen ei riitä, vaan tekoja tarvitaan. Hallituksella on ollut tähän mahdollisuus koko vaalikauden ajan, mutta valitettavasti niin puheissa kuin teoissa ikäihmiset ovat jääneet kestävyysvajeen tai valtion budjettikysymysten jalkoihin. Olen iloinen, jos linjanmuutos on nyt tapahtunut.</p><p>Meillä on yhteiskunnassa vielä paljon tehtävää sen varmistamiseksi, että kaikilla ikäihmisillä - myös paljon apua, hoitoa ja hoivaa tarvitsevilla - olisi turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Tämän turvaamiseksi sosialidemokraatit tekevät lujasti työtä!</p><p>Merja Mäkisalo-Ropponen<br />kansanedustaja (sd)</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän vuoden vanhustenviikon teemana on ollut Iloa toimeliaisuudesta. Teema korostaa oman asennoitumisen ja aktiivisuuden merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Toimeliaisuuteen kuuluu myös vapaaehtoistyö ja monimuotoinen aktiivinen kansalaisuus.

Syyskuussa vietetyn muistiviikon teemana olivat muistiystävälliset teot. Itselleenkin kannattaa tehdä muistiystävällisiä tekoja ja huolehtia omasta aivoterveydestään. Vankka tieteellinen näyttö osoittaa, että aivoterveyttä edistämällä voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia sekä hidastaa sairauksien etenemistä. Omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa. Siitä, mitä kannattaa tehdä, voit lukea enemmän esimerkiksi Muistiliiton sivuilta.

Olen laatimassa SDP:n Ikäpoliittista ohjelmaa, jossa korostuvat voimakkaasti asenteiden muuttamisen tärkeys, yhteisöllisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Hyvässä yhteiskunnassa pidetään huolta niistäkin, jotka tarvitsevat hoitoa ja hoivaa iän, sairauden tai muun syyn johdosta. Ikäpoliittisessa ohjelmassa tullaan korostamaan kotihoidon, yhteisökotien sekä viimesijaisen laitoshoidon ja saattohoidon riittävyyttä. Ilman ammattitaitoista ja riittävää henkilökuntaa ei voi olla laadukasta toimintaa.

Ikäihmisten hoidon ja hoivan tila on monin paikoin huono. Onkin käsittämätöntä, että hallitus haluaa omilla päätöksillään sitä edelleen huonontaa. Ensi vuoden talousarviossa on nimittäin tarkoitus saada 4,3 miljoonan säästöt vanhusten hoitoon laatuvaatimuksia tarkastamalla. Käsittämätön ja epäinhimillinen ehdotus!

Epäkohtien tunnistamiseksi ja niiden voimallisemmin esille nostamiseksi SDP on esittänyt jo pitkään vanhusasiamiehen viran perustamista. Lapsiasiavaltuutetusta meillä on erittäin hyviä kokemuksia. Vanhusasiavaltuutetun tehtävinä olisivat muun muassa arvioida ikääntyneen väestön edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata heidän elinolosuhteitaan sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneen väestön hyvinvointiin. Vanhusasiavaltuutettu voisi aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa ikääntynyttä väestöä koskevissa asioissa sekä välittää ikääntynyttä väestöä koskevaa tietoa ikääntyneille, heidän parissaan työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle. Olen tehnyt asiasta kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteen. Kristillisdemokraattien käynnistämä kansalaisaloite ei kerännyt riittävästi nimiä tullakseen eduskunnan käsittelyyn. Asia on kuitenkin tärkeä ja tulemme jatkossakin toimimaan vanhusasiavaltuutetun viran perustamisen puolesta.

Myös hallituspuolueissa herättiin näin vaalikauden lopulla huomaamaan eläkeläisten ja vanhusten elämän ongelmakohtia. Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) ehdotti viikonloppuna, että vanhusten oikeuksien valvonta ja niiden edistäminen tulisi osoittaa oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Puhemies Risikon tämänpäiväinen avaus aiheeseen on tervetullut lisä keskusteluun. Mikä taho tehtävän omakseen ottaakin, on tärkeää, että tehtävään osoitetaan riittävät resurssit. Oikeusasiamiehen toimistossa ei ole nyt riittäviä resursseja valvoa asiaa. Myös aluehallintovirastojen valvontaresursseja vähennetty. Sopii myös epäillä, miten asian suhteen käy maakuntauudistuksessa. Omavalvonta ei missään tapauksessa riitä.

Pelkkä tehtävän tai viran perustaminen ei riitä, vaan tekoja tarvitaan. Hallituksella on ollut tähän mahdollisuus koko vaalikauden ajan, mutta valitettavasti niin puheissa kuin teoissa ikäihmiset ovat jääneet kestävyysvajeen tai valtion budjettikysymysten jalkoihin. Olen iloinen, jos linjanmuutos on nyt tapahtunut.

Meillä on yhteiskunnassa vielä paljon tehtävää sen varmistamiseksi, että kaikilla ikäihmisillä - myös paljon apua, hoitoa ja hoivaa tarvitsevilla - olisi turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Tämän turvaamiseksi sosialidemokraatit tekevät lujasti työtä!

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

 

]]>
0 http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262422-hyvaa-vanhustenviikkoa#comments Ikäihmiset Inhimillisyys Kotihoito vanhustenviikko Fri, 12 Oct 2018 06:48:30 +0000 Merja Mäkisalo-Ropponen http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262422-hyvaa-vanhustenviikkoa
Opiskelija esti turvapaikanhakijan palautuksen lentokoneessa – some ihastui http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258659-opiskelija-esti-turvapaikanhakijan-palautuksen-lentokoneessa-some-ihastui <p>Ulkomailla tempaus on herättänyt ihastusta. Suomessa lähinnä olen huomannut ihmisvihamielisiä kommentteja niin Facebookissa kuin Twitterissäkin.</p><p>Mitäs mietteitä nuoren naisen tempaus herättää lukijoissa?&nbsp;</p><p>Itse olen samalla kannalla kuin ruotsalais opiskelija. Ei ihmisiä voi palauttaa maahan joka on sotatilassa/sekasorrossa. Sellainen ei kuulu suomalaisuuteen, toki lähetti&nbsp; Suomi juutalaisiakin suoraan suden suuhun.</p><p>&nbsp;</p><p>Linkki videoon alla.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsalaisopiskelija-elin-esti-turvapaikanhakijan-palautuksen-lentokoneessa-lahetti-protestin-suorana-facebookissa/7006264?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat#gs.mJtUza0" title="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsalaisopiskelija-elin-esti-turvapaikanhakijan-palautuksen-lentokoneessa-lahetti-protestin-suorana-facebookissa/7006264?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat#gs.mJtUza0">https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsalaisopiskelija-elin-...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkomailla tempaus on herättänyt ihastusta. Suomessa lähinnä olen huomannut ihmisvihamielisiä kommentteja niin Facebookissa kuin Twitterissäkin.

Mitäs mietteitä nuoren naisen tempaus herättää lukijoissa? 

Itse olen samalla kannalla kuin ruotsalais opiskelija. Ei ihmisiä voi palauttaa maahan joka on sotatilassa/sekasorrossa. Sellainen ei kuulu suomalaisuuteen, toki lähetti  Suomi juutalaisiakin suoraan suden suuhun.

 

Linkki videoon alla.

 

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ruotsalaisopiskelija-elin-esti-turvapaikanhakijan-palautuksen-lentokoneessa-lahetti-protestin-suorana-facebookissa/7006264?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat#gs.mJtUza0

]]>
116 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258659-opiskelija-esti-turvapaikanhakijan-palautuksen-lentokoneessa-some-ihastui#comments Ihmisviha Inhimillisyys Kansalaistottelemattomuus Vastakkainasettelu Wed, 25 Jul 2018 19:00:08 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258659-opiskelija-esti-turvapaikanhakijan-palautuksen-lentokoneessa-some-ihastui
Thaimaalaiset jalkapallopojat vs muslimimiehet http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258096-thaimaalaiset-jalkapallopojat-vs-muslimimiehet <p>Thaimaan tsunamin jälkeen länsimaista kerättiin vahinkojen korjaamiseen ennätyssumma eri hyväntekeväisyysjärjestöjen ja tapahtumien avulla. Thaimaahan lähetettiin aivan älytön summa rahaa.<br />Silloinkin mietittiin, että miksi thaimaalaiset herättää niin paljon sympatiaa ihmisissä.<br /><br />Thaimaa on ensinäkin suosittu turistikohde. Jokainen vähintään tietää jonkun joka siellä on lomaillut ja maata kehunut.<br />Thaimaalaisia taas asuu pitkin länsimaita ja heidät tunnetaan keskimääräistä ahkerampina, rehellisempinä ja ystävällisempinä ihmisinä. Tietenkin länsimaissa saatetaan pitää heitä myös hieman eksoottisina, mutta ei kammottavina. Pikemminkin uteliaisuutta herättävinä. Mutta pääasiassa kuitenkin sen verran samankaltaisina, että on helppo tuntea sympatiaa heitä kohtaan.<br /><br />Aina kuitenkin riittää näitä tyyppejä, jotka on silleen, &quot;miksi itkette tuolle, kun voisitte itkeä tälle?&quot;<br /><br />Eräiden mielestä tsunamiin ei olisi saanut reagoida noin isosti, kun onhan noita luonnon katastrofeja ja muuta ikävää muuallakin. Moni aktivisti ihmetteli miksei Syyrian kuivuus (2006 - 2010)&nbsp; herättänyt vastaavanlaista auttamishalua. Jälkikäteen voi todeta, että ihan hyvä, ettei sinne hirveänä apua lähetetty, sillä islamistinen terroristijärjestö Al-Qaida alkoi tekemään bisnestä ryöstelemällä hyväntekeväisyydellä saatuja asioita (rahaa, ruokaa, lääkkeitä.)&nbsp;<br />Mitä enemmän rahaa Syyrian kuivuudesta kärsiville ihmisille lähetettiin, sitä isommaksi ja vahvemmaksi Al-Qaida kasvoi, ja sitten Al-Qaidan jäsenet pystyivät tuttuun tapaansa listimään omasta mielestään vääräuskoisia siviilejä, mutta tämän lisäksi vielä päälle syömään hyvin.<br /><br />Onko oikeastaan mikään ihme, jos länsimaissa aletaan olemaan vähän kurkkua myöten täynnä lähi-idän ja Afrikan kansojen touhuja. Näyttäytyy tänne lähinnä siltä, että siellä porukka keksimällä keksii tekosyitä päästä listimään toisiaan. Ei se herätä sympatiaa. Mutta ns. hyvien ihmisten mielestä muita kyyneliä ei saisi vuodattaakaan kuin Afrikan ongelmien vuoksi. Esimerkiksi aina kun joku kuuluisa taiteilija kuolee ja hänen taiteensa ystävät ovat murtuneita, niin jotkut näsäviisaat räkänokat bloggailee, kuinka on tekopyhää itkeä taiteilijan kuolemalle, koska Afrikassa on nälänhätää.<br /><br />Ihmisen psykologia ei vaan toimi näin.<br /><br />Me itkemme niiden ihmisten puolesta, joista välitämme, joihin samaistumme ja joiden kanssa koemme samankaltaisuutta.<br />Taiteilijan kuolema voi tuntua samalta kuin hyvän ystävän kuolema. Tai kun britti kuolee terroristi-iskun yhteydessä, me kauhistumme, koska yhtä hyvin olisimme voineet olla tämän britin asemassa. Olemme riittävän samankaltaisia.<br /><br />Kun Thaimaassa jää nuorten jalkapallojoukkoe jumiin luolaan, me koemme sympatiaa. Toivomme heidän pääsevän ehjänä ulos. Me näemmä itsemme niissä lapsissa. Ihminen on empaattinen olento, eikä hän halua hyvillle ihmisille tapahtuvan mitään pahaa.<br />Se on ymmärrettävää.<br /><br />Tätä on nyt useat blogistit verranneet välimeren tilanteeseen. On syytetty, että ihmiset on tekopyhiä ja muuta. Että muutamaa thaimaalaista nuorta jännitetään todella paljon, mutta kun satojatuhansia ylittää vaarallisesti merta, niin harvalla edes silmä räpsähtää huolesta.&nbsp;</p> <p>Laskelmieni mukaan olen törmännyt tähän thaimaalaiset vs muslimit rinnastukseen nyt parin päivän sisällä jo jotain 5 kertaa. Tässä pari esimerkkiä: <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/myotatuntoa-kaukaista-karsimysta-ja-pelkoa-miksi-thaimaan-luolaturma-keraa-sympatiamme-mutta-valimeren-siirtolaiset-eivat/6987598#gs.KEcmdeM">Esimerkki 1</a>, <a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156541587669357&amp;set=p.10156541587669357&amp;type=3&amp;theater">esimerkki 2</a>.<br /><br />&quot;Suvaitsevaisille ihmisille&quot; voi olla vaikea käsittää, ettei keskiverto ihminen pidä ihmiskuntaa minään homogeenisenä massana, vaan kokee ihmisten olevan erilaisia. Toisiin ihmisiin samaistuu enemmän ja toisiin ihmisiin samaistuu vähemmän.&nbsp;</p> <p><img alt="Henkilön Tommi O. Pälve kuva." src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/36986363_10156543852194357_4706849797783420928_n.jpg?_nc_cat=0&amp;oh=343784e84022751c709ae7efa3ae6329&amp;oe=5BD562E2" /></p> <p>Kun Euroopan puolelle selviää laivalastillinen muslimimiehiä, niin vaikka niistä valtaosa olisi ihan ok porukkaa, niin on myös varmaa, että joukossa on lisäksi mukana pahantekijöitä sekä äärimmäisen huonot arvot omaavia ihmisiä. (&quot;Homot hirteen, klitorikset puukolla irti&quot; jne.)</p> <p><br />Me emme jännitä pääseekö laiva sen meren yli, koska emme täydestä sydämestä toivo laivan pääsevän.<br /><br />Sillä kun se laiva pääsee Eurooppaan niin täällä pian taas joku kusipää heiluu puukkonsa ja kyrpänsä kanssa, ja jälki on rumaa. Viimeisempänä on kohistu <a href="https://www.verkkouutiset.fi/14-vuotiaan-tyton-murha-ravistelee-saksaa/">tästä:</a><br /><img alt="Henkilön Tommi O. Pälve kuva." src="https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/36912351_10156541672139357_6602957028652482560_n.jpg?_nc_cat=0&amp;oh=59e05190075458c601ec48c3892b8eeb&amp;oe=5BA3EAF7" /><br />Me emme toivo, että laivat selviävät Eurooppaan. Me toivomme, että laivat käännetään sinne mistä ovat tulleetkin.&nbsp;<br />Toivomme, että jos humanitaarista maahanmuuttoa ja/tai pakolaisten auttamista on jatkettava, sitä varten luodaan sellaiset systeemit, joka ei hyödytä pahantekijöitä ja muita sellaisia ihmisiä, joita emme Eurooppaan halua.&nbsp;<br /><br />Mutta niin kauan, kun emme nakkaa nykyistä turvapaikkajärjestelmää roskiin, vaan siedämme sitä, että tänne vuotaa ihmisiä pahat mielissään viattomien kansalaistemme joukkoon etsimään uhreja, niin ei ole mitään tekopyhyyttä siinä, että luolaan loukkuun jääneet thaimaalaiset jalkapalloilijapojat herättää enemmän sympatiaa, kuin laivoilla tänne seilaavat parrakkaat muslimimiehet.</p> Thaimaan tsunamin jälkeen länsimaista kerättiin vahinkojen korjaamiseen ennätyssumma eri hyväntekeväisyysjärjestöjen ja tapahtumien avulla. Thaimaahan lähetettiin aivan älytön summa rahaa.
Silloinkin mietittiin, että miksi thaimaalaiset herättää niin paljon sympatiaa ihmisissä.

Thaimaa on ensinäkin suosittu turistikohde. Jokainen vähintään tietää jonkun joka siellä on lomaillut ja maata kehunut.
Thaimaalaisia taas asuu pitkin länsimaita ja heidät tunnetaan keskimääräistä ahkerampina, rehellisempinä ja ystävällisempinä ihmisinä. Tietenkin länsimaissa saatetaan pitää heitä myös hieman eksoottisina, mutta ei kammottavina. Pikemminkin uteliaisuutta herättävinä. Mutta pääasiassa kuitenkin sen verran samankaltaisina, että on helppo tuntea sympatiaa heitä kohtaan.

Aina kuitenkin riittää näitä tyyppejä, jotka on silleen, "miksi itkette tuolle, kun voisitte itkeä tälle?"

Eräiden mielestä tsunamiin ei olisi saanut reagoida noin isosti, kun onhan noita luonnon katastrofeja ja muuta ikävää muuallakin. Moni aktivisti ihmetteli miksei Syyrian kuivuus (2006 - 2010)  herättänyt vastaavanlaista auttamishalua. Jälkikäteen voi todeta, että ihan hyvä, ettei sinne hirveänä apua lähetetty, sillä islamistinen terroristijärjestö Al-Qaida alkoi tekemään bisnestä ryöstelemällä hyväntekeväisyydellä saatuja asioita (rahaa, ruokaa, lääkkeitä.) 
Mitä enemmän rahaa Syyrian kuivuudesta kärsiville ihmisille lähetettiin, sitä isommaksi ja vahvemmaksi Al-Qaida kasvoi, ja sitten Al-Qaidan jäsenet pystyivät tuttuun tapaansa listimään omasta mielestään vääräuskoisia siviilejä, mutta tämän lisäksi vielä päälle syömään hyvin.

Onko oikeastaan mikään ihme, jos länsimaissa aletaan olemaan vähän kurkkua myöten täynnä lähi-idän ja Afrikan kansojen touhuja. Näyttäytyy tänne lähinnä siltä, että siellä porukka keksimällä keksii tekosyitä päästä listimään toisiaan. Ei se herätä sympatiaa. Mutta ns. hyvien ihmisten mielestä muita kyyneliä ei saisi vuodattaakaan kuin Afrikan ongelmien vuoksi. Esimerkiksi aina kun joku kuuluisa taiteilija kuolee ja hänen taiteensa ystävät ovat murtuneita, niin jotkut näsäviisaat räkänokat bloggailee, kuinka on tekopyhää itkeä taiteilijan kuolemalle, koska Afrikassa on nälänhätää.

Ihmisen psykologia ei vaan toimi näin.

Me itkemme niiden ihmisten puolesta, joista välitämme, joihin samaistumme ja joiden kanssa koemme samankaltaisuutta.
Taiteilijan kuolema voi tuntua samalta kuin hyvän ystävän kuolema. Tai kun britti kuolee terroristi-iskun yhteydessä, me kauhistumme, koska yhtä hyvin olisimme voineet olla tämän britin asemassa. Olemme riittävän samankaltaisia.

Kun Thaimaassa jää nuorten jalkapallojoukkoe jumiin luolaan, me koemme sympatiaa. Toivomme heidän pääsevän ehjänä ulos. Me näemmä itsemme niissä lapsissa. Ihminen on empaattinen olento, eikä hän halua hyvillle ihmisille tapahtuvan mitään pahaa.
Se on ymmärrettävää.

Tätä on nyt useat blogistit verranneet välimeren tilanteeseen. On syytetty, että ihmiset on tekopyhiä ja muuta. Että muutamaa thaimaalaista nuorta jännitetään todella paljon, mutta kun satojatuhansia ylittää vaarallisesti merta, niin harvalla edes silmä räpsähtää huolesta. 

Laskelmieni mukaan olen törmännyt tähän thaimaalaiset vs muslimit rinnastukseen nyt parin päivän sisällä jo jotain 5 kertaa. Tässä pari esimerkkiä: Esimerkki 1, esimerkki 2.

"Suvaitsevaisille ihmisille" voi olla vaikea käsittää, ettei keskiverto ihminen pidä ihmiskuntaa minään homogeenisenä massana, vaan kokee ihmisten olevan erilaisia. Toisiin ihmisiin samaistuu enemmän ja toisiin ihmisiin samaistuu vähemmän. 

Henkilön Tommi O. Pälve kuva.

Kun Euroopan puolelle selviää laivalastillinen muslimimiehiä, niin vaikka niistä valtaosa olisi ihan ok porukkaa, niin on myös varmaa, että joukossa on lisäksi mukana pahantekijöitä sekä äärimmäisen huonot arvot omaavia ihmisiä. ("Homot hirteen, klitorikset puukolla irti" jne.)


Me emme jännitä pääseekö laiva sen meren yli, koska emme täydestä sydämestä toivo laivan pääsevän.

Sillä kun se laiva pääsee Eurooppaan niin täällä pian taas joku kusipää heiluu puukkonsa ja kyrpänsä kanssa, ja jälki on rumaa. Viimeisempänä on kohistu tästä:
Henkilön Tommi O. Pälve kuva.
Me emme toivo, että laivat selviävät Eurooppaan. Me toivomme, että laivat käännetään sinne mistä ovat tulleetkin. 
Toivomme, että jos humanitaarista maahanmuuttoa ja/tai pakolaisten auttamista on jatkettava, sitä varten luodaan sellaiset systeemit, joka ei hyödytä pahantekijöitä ja muita sellaisia ihmisiä, joita emme Eurooppaan halua. 

Mutta niin kauan, kun emme nakkaa nykyistä turvapaikkajärjestelmää roskiin, vaan siedämme sitä, että tänne vuotaa ihmisiä pahat mielissään viattomien kansalaistemme joukkoon etsimään uhreja, niin ei ole mitään tekopyhyyttä siinä, että luolaan loukkuun jääneet thaimaalaiset jalkapalloilijapojat herättää enemmän sympatiaa, kuin laivoilla tänne seilaavat parrakkaat muslimimiehet.

]]>
18 http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258096-thaimaalaiset-jalkapallopojat-vs-muslimimiehet#comments Empatia Inhimillisyys Samaistuminen Sympatia Wed, 11 Jul 2018 13:09:23 +0000 Tommi O. Pälve http://kreiviolaf.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258096-thaimaalaiset-jalkapallopojat-vs-muslimimiehet
Arvoviisas vai ainoastaan hintatietoinen http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254161-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen <p><strong><em>Ainoastaan pieni ryhmä kansalaisista on kiinnostunut arvoista tai arvonmuodostuksesta, jos tutkimuksia on uskominen. Arvojen sisältöä ei tunneta, merkitys on epäselvä ja vaikutukset vaikeaselkoisia. Tilannetta ei paranna yhtään se, että päättäjät hämärtävät tarkoituksella arvokäsitteitä. </em></strong></p><p>Elämässä toimivan vuorovaikutuksen ja tuloksellisuuden on perustuttava luottamukseen ja se taas tarvitsee yhteisen ymmärryksen myös arvoista, että niiden ohjaava merkitys avautuu. Vasta ymmärryksen kautta arvojen ja arvonmuodostuksen vaikutuksia voi tarkastella ilman mielikuvituksen niistä muodostamaa valheellista mielikuvaa tai huteraa illuusiota.</p><p>Kaikesta toiminnasta ja tekemisestä syntyy arvoa, myönteistä tai kielteistä. Se voi aiheuttaa kuluja tai muodostaa tuloja. Arvo voikin ilmentyä monenlaisilla kasvoilla eri yhteyksissä, kun kasvot saadaan näkyviksi. Tiedostamattomatkin asiat ovat arvonlähteitä, vaikka emme sitä itse havaitse. Tällöin arvot jäävät vain hyödyntämättä, vaikka niillä olisi oikeastikin merkitystä.</p><p>Tarvitaan siis selvityksiä ja tutkimuksia, että arvo ja arvonmuodostus tunnistetaan arjen muusta touhusta. Arkisesta toiminnasta tunnistetut arvopisteet ovat monen uuden oivalluksen, innovaation ja menestystarinan käynnistävä voima. Voikin sanoa, että arvo on myös katalyytti tai liima toiminnalle, jolla on meille arvoa.</p><p>Taloudellisen arvon saaminen edellyttää asiakkaiden tarpeiden tyydyttämistä. Sosiaaliset arvot korostavat yhteisöllisyyttä, sosiaalista hyväksyttävyyttä tai yhteistä hyvää. Ekologiset arvot vetoavat resurssitehokkuuteen tai luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kulttuuriset arvot määrittelevät yhteisön toiminnan ja arvotasapainon syntymistä. Arvotasapaino onkin lopulta kaikkien arvojen summa. Jokainen arvon osatekijä siten joko kasvattaa tai vähentää kokonaisarvoa.</p><p>Kaikki järjestelmät pyrkivät saavuttamaan tasapainon ennemmin tai myöhemmin. Tästä luonto näyttää esimerkkiä monilla tavoilla. Epätasapainoiset järjestelmät romahtavat, mutta järjestelmä korjaa usein itse itseään saaden järjestelmän uudelleen tasapainoon. Ihmisten luomille epätasapainoisille järjestelmille käy aivan samalla tavalla kuin luonnon järjestelmille, ellei niitä oikaista tasapainoon. Ihmisten maailma onkin mielenkiintoinen arvojen testilaboratorio, joka on kautta aikojen tasapainollut erilaisten ääripäiden ja -ilmiöiden kanssa. Tämä on osoittanut, että vasta tasapainossa olevat arvot ja arvomuodostus kasvattaa yksilöiden ja ryhmien välistä luottamusta ja syntyy uutta yhteistä hyvää.</p><p><em>Arvoja sekä arvonmuodostusta on entistä tärkeämpi ymmärtää digisaation ja nopeasti uudistuvan arjen takia. </em></p><p>Keskittyneissä järjestelmissä syntyy arvovirtoja, joita digisaatio kokoaa entistä pienemmille ryhmille. Arvovirtojen keskittyessä vain pienille ryhmille rikkoutuu tasapaino ja unelma yhdenvertaisuudesta. Epätasapaino pysäyttää kehityksen ja aiheuttaa ennen pitkään kaikille menetyksiä. Tämä ei tietysti ole arvojen tai arvonmuodostuksen vika tai syy. Se on seurausta siitä, että ei ymmärretä arvoja, niiden merkitystä ja vaikutuksia. On löydettävä arvovirrat, -suvannot ja -kasaumat, että arvotasapaino voidaan palauttaa. Arvovirtoja tasapainottaminen on yhteisöjen tai viime kädessä yhteiskuntien tehtävä.</p><p>Näkyvät ja merkitykselliset arvovirrat ovat kehityksen ja uudistumisen moottoreita, joilla tulosta ja yhteistä hyvää saadaan aikaan. Elinkeinoelämä, yhteiskunta ja kansalaiset tarvitsevat arvoja merkitysten viittoina, joilla ohjataan elämää ja tapahtumia haluttuun suuntaan. Ainoastaan kestävillä arvoilla saavutetaan kestäviä yhteiskuntajärjestelmiä, elinvoimasta yritystoimintaa ja reilua arkea kansalaisille.</p><p>Tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna itsenäisellä ajattelulla ja mielikuvituksella kaivetaan esille arvoja sekä uusia oivalluksia. Pitää rohkeasti haastaa mielikuvitus tuottamaan uusia mielikuvitusvallankumouksia, jolloin uusia innovaatioita voi syntyä. Kun asioita yhdistellään uusilla tavoilla, saadaan oikeita aivomyrskyjä koostamaan pirstaleisista ajatuksista innovaatioita.</p><p>Lopulta arvojen tehtävä on kuvata inhimillisyyttä, jolla on merkitystä. Saada aikaan kohtaamisia, joilla on sisältöä. Muuttaa käyttäytymistä tavaroiden kuluttamisesta elämysten ja ihmissuhteiden &rdquo;kuluttamiseen&rdquo;. Toisin sanoen arvojen pitää yhdistää asiat, kohtaamiset ja ihmiset tilanteeseen sopivalla tavalla. Silloin syntyy tasapainoisempaa elämää, unelmien täyttymystä ja laadukkaita ihmissuhteita.</p><p>Arvoilla tasapainotettu arki kestää kritiikkiä ja ajan patinaa. Tätä itseasiassa arvot ja arvonmuodostus tarkoittavat, eikä kyse ole vain hinnasta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ainoastaan pieni ryhmä kansalaisista on kiinnostunut arvoista tai arvonmuodostuksesta, jos tutkimuksia on uskominen. Arvojen sisältöä ei tunneta, merkitys on epäselvä ja vaikutukset vaikeaselkoisia. Tilannetta ei paranna yhtään se, että päättäjät hämärtävät tarkoituksella arvokäsitteitä.

Elämässä toimivan vuorovaikutuksen ja tuloksellisuuden on perustuttava luottamukseen ja se taas tarvitsee yhteisen ymmärryksen myös arvoista, että niiden ohjaava merkitys avautuu. Vasta ymmärryksen kautta arvojen ja arvonmuodostuksen vaikutuksia voi tarkastella ilman mielikuvituksen niistä muodostamaa valheellista mielikuvaa tai huteraa illuusiota.

Kaikesta toiminnasta ja tekemisestä syntyy arvoa, myönteistä tai kielteistä. Se voi aiheuttaa kuluja tai muodostaa tuloja. Arvo voikin ilmentyä monenlaisilla kasvoilla eri yhteyksissä, kun kasvot saadaan näkyviksi. Tiedostamattomatkin asiat ovat arvonlähteitä, vaikka emme sitä itse havaitse. Tällöin arvot jäävät vain hyödyntämättä, vaikka niillä olisi oikeastikin merkitystä.

Tarvitaan siis selvityksiä ja tutkimuksia, että arvo ja arvonmuodostus tunnistetaan arjen muusta touhusta. Arkisesta toiminnasta tunnistetut arvopisteet ovat monen uuden oivalluksen, innovaation ja menestystarinan käynnistävä voima. Voikin sanoa, että arvo on myös katalyytti tai liima toiminnalle, jolla on meille arvoa.

Taloudellisen arvon saaminen edellyttää asiakkaiden tarpeiden tyydyttämistä. Sosiaaliset arvot korostavat yhteisöllisyyttä, sosiaalista hyväksyttävyyttä tai yhteistä hyvää. Ekologiset arvot vetoavat resurssitehokkuuteen tai luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kulttuuriset arvot määrittelevät yhteisön toiminnan ja arvotasapainon syntymistä. Arvotasapaino onkin lopulta kaikkien arvojen summa. Jokainen arvon osatekijä siten joko kasvattaa tai vähentää kokonaisarvoa.

Kaikki järjestelmät pyrkivät saavuttamaan tasapainon ennemmin tai myöhemmin. Tästä luonto näyttää esimerkkiä monilla tavoilla. Epätasapainoiset järjestelmät romahtavat, mutta järjestelmä korjaa usein itse itseään saaden järjestelmän uudelleen tasapainoon. Ihmisten luomille epätasapainoisille järjestelmille käy aivan samalla tavalla kuin luonnon järjestelmille, ellei niitä oikaista tasapainoon. Ihmisten maailma onkin mielenkiintoinen arvojen testilaboratorio, joka on kautta aikojen tasapainollut erilaisten ääripäiden ja -ilmiöiden kanssa. Tämä on osoittanut, että vasta tasapainossa olevat arvot ja arvomuodostus kasvattaa yksilöiden ja ryhmien välistä luottamusta ja syntyy uutta yhteistä hyvää.

Arvoja sekä arvonmuodostusta on entistä tärkeämpi ymmärtää digisaation ja nopeasti uudistuvan arjen takia.

Keskittyneissä järjestelmissä syntyy arvovirtoja, joita digisaatio kokoaa entistä pienemmille ryhmille. Arvovirtojen keskittyessä vain pienille ryhmille rikkoutuu tasapaino ja unelma yhdenvertaisuudesta. Epätasapaino pysäyttää kehityksen ja aiheuttaa ennen pitkään kaikille menetyksiä. Tämä ei tietysti ole arvojen tai arvonmuodostuksen vika tai syy. Se on seurausta siitä, että ei ymmärretä arvoja, niiden merkitystä ja vaikutuksia. On löydettävä arvovirrat, -suvannot ja -kasaumat, että arvotasapaino voidaan palauttaa. Arvovirtoja tasapainottaminen on yhteisöjen tai viime kädessä yhteiskuntien tehtävä.

Näkyvät ja merkitykselliset arvovirrat ovat kehityksen ja uudistumisen moottoreita, joilla tulosta ja yhteistä hyvää saadaan aikaan. Elinkeinoelämä, yhteiskunta ja kansalaiset tarvitsevat arvoja merkitysten viittoina, joilla ohjataan elämää ja tapahtumia haluttuun suuntaan. Ainoastaan kestävillä arvoilla saavutetaan kestäviä yhteiskuntajärjestelmiä, elinvoimasta yritystoimintaa ja reilua arkea kansalaisille.

Tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna itsenäisellä ajattelulla ja mielikuvituksella kaivetaan esille arvoja sekä uusia oivalluksia. Pitää rohkeasti haastaa mielikuvitus tuottamaan uusia mielikuvitusvallankumouksia, jolloin uusia innovaatioita voi syntyä. Kun asioita yhdistellään uusilla tavoilla, saadaan oikeita aivomyrskyjä koostamaan pirstaleisista ajatuksista innovaatioita.

Lopulta arvojen tehtävä on kuvata inhimillisyyttä, jolla on merkitystä. Saada aikaan kohtaamisia, joilla on sisältöä. Muuttaa käyttäytymistä tavaroiden kuluttamisesta elämysten ja ihmissuhteiden ”kuluttamiseen”. Toisin sanoen arvojen pitää yhdistää asiat, kohtaamiset ja ihmiset tilanteeseen sopivalla tavalla. Silloin syntyy tasapainoisempaa elämää, unelmien täyttymystä ja laadukkaita ihmissuhteita.

Arvoilla tasapainotettu arki kestää kritiikkiä ja ajan patinaa. Tätä itseasiassa arvot ja arvonmuodostus tarkoittavat, eikä kyse ole vain hinnasta!

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254161-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen#comments Arvonmuodostus Arvot Inhimillisyys Vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Sat, 21 Apr 2018 07:42:10 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254161-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen
Hannan toive: "Mettiin luuhuamaan ja tuulena vinkumaan" http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251341-hannan-toive-mettiin-luuhuamaan-ja-tuulena-vinkumaan <p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Ystävät keräävät rahaa kuolemansairaan Hanna Pahlstenin, 32, muistometsään. Pahlsten haaveilee, että metsästä tulisi lapsille lohduttava paikka, jossa äidin läsnäolon voi tuntea tuulena kasvoilla ja kuulla linnun lauluna oksilla.&quot;&nbsp;</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Katso alla &quot;Viimeinen lahja kuolevalle ystävälle&quot;</strong></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10085257" title="https://yle.fi/uutiset/3-10085257">https://yle.fi/uutiset/3-10085257</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näin teet lahjoituksen Hannan muistometsälle:</strong></p><p>Siirrä haluamasi summa Luonnonperintösäätiön lahjoitustilille FI78 5494 0950 0224 93</p><p>Kirjoita viestikenttään &quot;Hannan muistometsä&quot; ja saajaksi Luonnonperintösäätiö.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Omasta puolestani toivotan siunausta ja voimia Hannalle, hänen omaisille ja ystävilleen.</strong></p><p><strong>Asia sykähdytti mieltäni ja olen mukana muistometsän keräyksessä.</strong></p><p><strong>Oletko myös Sinä mukana? <img alt="heart" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" /></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

"Ystävät keräävät rahaa kuolemansairaan Hanna Pahlstenin, 32, muistometsään. Pahlsten haaveilee, että metsästä tulisi lapsille lohduttava paikka, jossa äidin läsnäolon voi tuntea tuulena kasvoilla ja kuulla linnun lauluna oksilla." 

 

Katso alla "Viimeinen lahja kuolevalle ystävälle"

https://yle.fi/uutiset/3-10085257

 

Näin teet lahjoituksen Hannan muistometsälle:

Siirrä haluamasi summa Luonnonperintösäätiön lahjoitustilille FI78 5494 0950 0224 93

Kirjoita viestikenttään "Hannan muistometsä" ja saajaksi Luonnonperintösäätiö.

 

Omasta puolestani toivotan siunausta ja voimia Hannalle, hänen omaisille ja ystävilleen.

Asia sykähdytti mieltäni ja olen mukana muistometsän keräyksessä.

Oletko myös Sinä mukana? heart

]]>
8 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251341-hannan-toive-mettiin-luuhuamaan-ja-tuulena-vinkumaan#comments Inhimillisyys Keräys Luonnon monimuotoisuus Ympäristöystävällinen Ystävä Sat, 24 Feb 2018 11:06:07 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251341-hannan-toive-mettiin-luuhuamaan-ja-tuulena-vinkumaan
Hannan toive: "Mettiin luuhuamaan ja tuulena vinkumaan" http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251340-hannan-toive-mettiin-luuhuamaan-ja-tuulena-vinkumaan <p>&nbsp;</p><p><strong>&quot;Ystävät keräävät rahaa kuolemansairaan Hanna Pahlstenin, 32, muistometsään. Pahlsten haaveilee, että metsästä tulisi lapsille lohduttava paikka, jossa äidin läsnäolon voi tuntea tuulena kasvoilla ja kuulla linnun lauluna oksilla.&quot;&nbsp;</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Katso alla &quot;Viimeinen lahja kuolevalle ystävälle&quot;</strong></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10085257" title="https://yle.fi/uutiset/3-10085257">https://yle.fi/uutiset/3-10085257</a></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näin teet lahjoituksen Hannan muistometsälle:</strong></p><p>Siirrä haluamasi summa Luonnonperintösäätiön lahjoitustilille FI78 5494 0950 0224 93</p><p>Kirjoita viestikenttään &quot;Hannan muistometsä&quot; ja saajaksi Luonnonperintösäätiö.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Omasta puolestani toivotan siunausta ja voimia Hannalle, hänen omaisille ja ystävilleen.</strong></p><p><strong>Asia sykähdytti mieltäni ja olen mukana muistometsän keräyksessä.</strong></p><p><strong>Oletko myös Sinä mukana? <img alt="heart" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/heart.png" title="heart" width="23" /></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

"Ystävät keräävät rahaa kuolemansairaan Hanna Pahlstenin, 32, muistometsään. Pahlsten haaveilee, että metsästä tulisi lapsille lohduttava paikka, jossa äidin läsnäolon voi tuntea tuulena kasvoilla ja kuulla linnun lauluna oksilla." 

 

Katso alla "Viimeinen lahja kuolevalle ystävälle"

https://yle.fi/uutiset/3-10085257

 

Näin teet lahjoituksen Hannan muistometsälle:

Siirrä haluamasi summa Luonnonperintösäätiön lahjoitustilille FI78 5494 0950 0224 93

Kirjoita viestikenttään "Hannan muistometsä" ja saajaksi Luonnonperintösäätiö.

 

Omasta puolestani toivotan siunausta ja voimia Hannalle, hänen omaisille ja ystävilleen.

Asia sykähdytti mieltäni ja olen mukana muistometsän keräyksessä.

Oletko myös Sinä mukana? heart

]]>
1 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251340-hannan-toive-mettiin-luuhuamaan-ja-tuulena-vinkumaan#comments Inhimillisyys Keräys Luonnon monimuotoisuus Ympäristöystävällinen Ystävä Sat, 24 Feb 2018 11:00:11 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251340-hannan-toive-mettiin-luuhuamaan-ja-tuulena-vinkumaan
Jälkiviisaat maitolasin äärellä http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248776-jalkiviisaat-maitolasin-aarella <p>Aktiivimalli on puhuttanut paljon. En ole hirveästi keskusteluun osallistunut viimeaikoina, koska mitään uutta tai yllättävää tässä ei ole.</p><p>Neljä vuotta sitten varoittelin blogikirjoituksessani, kuinka &quot;lopputuloksena työttömyydestä tulee täyttä työtä, vain, jotta oikeus elää saadaan pitää&quot; ja &quot;valitessamme tämän kehityksen, yhä suurempi osa kansaa tulee tekemään yhä enemmän työtä nimellisesti työttömänä&quot;. Tietty vielä herkullisena huomautuksena löytyy &quot;Vaikka nykypäivänä [2014] voi tuntua hurjalta ajatus, jossa osa kansasta tekee työtä työleireillä ilman terveydenhuoltoa, emme huomaa, miten poliittisesti korrektisti näitäkin asioita voidaan edistää&quot;. Poliittisesti korrekti tapa on jättää konkreettinen leiri kuvioista pois ja heikentää terveydenhuoltoa, joskin leirimuotoisesta mahdollisuudesta taisi jo joku poliitikko &#39;vitsailla&#39;.</p><p>Kun vuosia ennalta asian ihmettely ja yritys tuoda keskusteluun ei ole auttanut, vaikea nähdä sen jälkijättöisestikään hirveästi tekevän mitään. It&#39;s no use crying over spilled milk.</p><p>Tietty on mukava nähdä, että on taas joissain piireissä trendikästä seisoa työttömien oikeuksien puolella. Ei tämä kehitys hyvältä tietenkään näytä ja hienoa on, että se yhä laajemmin ymmärretään.</p><p>Harmillinen asia tässä vain on, ettei tämän hallituksen aikana muutosta ole tulossa, eikä hyvältä näytä seuraavankaan aikana. Kun se aika viimein tulisi muuttaa tilannetta, lienemme jo niin tottuneita järjestelmään, ettei kuuluisaa poliittista tahtoa ole sitä enää muuttaa. Tiensä keskusteluun löytää jokin uusi kamaluus, jonka avulla poliitista menestystä rakennetaan. Toki toivon, etten pääse tästä kirjoituksesta itseäni lainaamaan kymmenen vuoden päästä.</p><p>Koska ei hirveästi ole uutta sanottavaa, lainaan itseäni lisää tuosta neljän vuoden takaisesta kirjoituksestani &quot;<a href="http://Aktiivimalli on puhuttanut paljon. En ole hirveästi keskusteluun osallistunut viimeaikoina, koska mitään uutta tai yllättävää tässä ei ole. Neljä vuotta sitten varoittelin blogikirjoituksessani, kuinka &quot;lopputuloksena työttömyydestä tulee täyttä työtä, vain, jotta oikeus elää saadaan pitää&quot; ja &quot;valitessamme tämän kehityksen, yhä suurempi osa kansaa tulee tekemään yhä enemmän työtä nimellisesti työttömänä&quot;. Tietty vielä herkullisena huomautuksena löytyy &quot;Vaikka nykypäivänä [2014] voi tuntua hurjalta ajatus, jossa osa kansasta tekee työtä työleireillä ilman terveydenhuoltoa, emme huomaa, miten poliittisesti korrektisti näitäkin asioita voidaan edistää&quot;. Poliittisesti korrekti tapa on jättää konkreettinen leiri kuvioista pois ja heikentää terveydenhuoltoa, joskin leirimuotoisesta mahdollisuudesta taisi jo joku poliitikko &#039;vitsailla&#039;. Kun vuosia ennalta asian ihmettely ja yritys tuoda keskusteluun ei ole auttanut, vaikea nähdä sen jälkijättöisestikään hirveästi tekevän mitään. It&#039;s no use crying over spilled milk. Tietty on mukava nähdä, että on taas joissain piireissä trendikästä seisoa työttömien oikeuksien puolella. Ei tämä kehitys hyvältä tietenkään näytä ja hienoa on, että se yhä laajemmin ymmärretään. Harmillinen asia tässä vain on, ettei tämän hallituksen aikana muutosta ole tulossa, eikä hyvältä näytä seuraavankaan aikana. Kun se aika viimein tulisi muuttaa tilannetta, lienemme jo niin tottuneita järjestelmään, ettei kuuluisaa poliittista tahtoa ole sitä enää muuttaa. Tiensä keskusteluun löytää jokin uusi kamaluus, jonka avulla poliitista menestystä rakennetaan. Toki toivon, etten pääse tästä kirjoituksesta itseäni lainaamaan kymmenen vuoden päästä. Koska ei hirveästi ole uutta sanottavaa, lainaan itseäni lisää tuosta neljän vuoden takaisesta kirjoituksestani &quot;Ajatuksia ajastamme&quot; (pätkiä sieltä täältä, mutta jokseenkin koherentisti aseteltuna ): &quot;Vuosikausia on toistettu, kuinka vain perinteisesti työtä tekemällä voi pysyä hengissä. Emme jostain syystä hyväksy yhteiskuntamme menneen siinä määrin eteenpäin, ettei tämä pidä enää paikkaansa. Ruokaa heitämme tonneittain kaatopaikalle vuosittain eikä jokainen tämän maan kattokaan pidä asukkaita allaan. Kyse on haluttomuudesta hyväksyä kasvavaa yhteiskunnallista hyvinvointia yhteisenä projektina. Vaatiessamme jokaista työstämään materiaalisen hyvinvoinnin eteen, henkinen hyvinvointimme on laskenut kuin lehmän häntä jo vuosia putkeen. Sitä ei korjata materialla, ei talouskasvulla, ei AAA-luottoluokituksilla. Se hoidetaan sillä työllä, josta kukaan ei mitään maksa. Se on sitä työtä, joka ei materiaa tuota. Sitä työtä tarvitaan jokaiselta, joka päivä, joka hetki. Siihen työhön ei titteleitä eikä koulutusta vaadita. Se on työtä ihmisyyden eteen. Miten voisimme saavuttaa hyvinvointia keskinäisissä suhteissamme? Onko sillä merkitystä, millä tavoin kohtelemme lähimmäisiämme verrattuna niihin, joita emme tunne? Voimmeko oikeutetusti toimia eri tavoin eri ihmisiä kohtaan? Emmekö silloin ilmaise, että tästä ihmisestä ei voi tulla lähimmäiseni? Toistaiseksi olemme jumiutuneet myös internetissä erilaisiin kuppikuntiin, mutta mitä enemmän ihmiset ovat keskenään tekemisissä monien eri reittien kautta, sitä vakavammin joudumme ihmisyyden haasteen eteen: Voitko kohdella tätä henkilöä samalla kunnioituksella kuin rakkaimpiasi, ja jos et, niin miksi et? Halu järjestää ihmiset erilaisiin luokkiin mitä erilaisimmin perustein on loppuviimein oman ihmisyytensä kieltämistä. Tekeekö yhteiskunnallinen asema, syntyperä tai ihonväri todellista eroa ihmisten välillä? Mitä loppuviimein on se, mikä meidät erottaa toisistamme?&quot; Ilmeisen ajankohtaisia pohdintoja myös vuodelle 2018.">Ajatuksia ajastamme</a>&quot; (pätkiä sieltä täältä, mutta jokseenkin koherentisti aseteltuna ):</p><p>&quot;Vuosikausia on toistettu, kuinka vain perinteisesti työtä tekemällä voi pysyä hengissä. Emme jostain syystä hyväksy yhteiskuntamme menneen siinä määrin eteenpäin, ettei tämä pidä enää paikkaansa. Ruokaa heitämme tonneittain kaatopaikalle vuosittain eikä jokainen tämän maan kattokaan pidä asukkaita allaan. Kyse on haluttomuudesta hyväksyä kasvavaa yhteiskunnallista hyvinvointia yhteisenä projektina.</p><p>Vaatiessamme jokaista työstämään materiaalisen hyvinvoinnin eteen, henkinen hyvinvointimme on laskenut kuin lehmän häntä jo vuosia putkeen. Sitä ei korjata materialla, ei talouskasvulla, ei AAA-luottoluokituksilla. Se hoidetaan sillä työllä, josta kukaan ei mitään maksa. Se on sitä työtä, joka ei materiaa tuota. Sitä työtä tarvitaan jokaiselta, joka päivä, joka hetki. Siihen työhön ei titteleitä eikä koulutusta vaadita. Se on työtä ihmisyyden eteen.</p><p>Miten voisimme saavuttaa hyvinvointia keskinäisissä suhteissamme? Onko sillä merkitystä, millä tavoin kohtelemme lähimmäisiämme verrattuna niihin, joita emme tunne? Voimmeko oikeutetusti toimia eri tavoin eri ihmisiä kohtaan? Emmekö silloin ilmaise, että tästä ihmisestä ei voi tulla lähimmäiseni?</p><p>Toistaiseksi olemme jumiutuneet myös internetissä erilaisiin kuppikuntiin, mutta mitä enemmän ihmiset ovat keskenään tekemisissä monien eri reittien kautta, sitä vakavammin joudumme ihmisyyden haasteen eteen: Voitko kohdella tätä henkilöä samalla kunnioituksella kuin rakkaimpiasi, ja jos et, niin miksi et?</p><p>Halu järjestää ihmiset erilaisiin luokkiin mitä erilaisimmin perustein on loppuviimein oman ihmisyytensä kieltämistä. Tekeekö yhteiskunnallinen asema, syntyperä tai ihonväri todellista eroa ihmisten välillä? Mitä loppuviimein on se, mikä meidät erottaa toisistamme?&quot;</p><p>Ilmeisen ajankohtaisia pohdintoja myös vuodelle 2018.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aktiivimalli on puhuttanut paljon. En ole hirveästi keskusteluun osallistunut viimeaikoina, koska mitään uutta tai yllättävää tässä ei ole.

Neljä vuotta sitten varoittelin blogikirjoituksessani, kuinka "lopputuloksena työttömyydestä tulee täyttä työtä, vain, jotta oikeus elää saadaan pitää" ja "valitessamme tämän kehityksen, yhä suurempi osa kansaa tulee tekemään yhä enemmän työtä nimellisesti työttömänä". Tietty vielä herkullisena huomautuksena löytyy "Vaikka nykypäivänä [2014] voi tuntua hurjalta ajatus, jossa osa kansasta tekee työtä työleireillä ilman terveydenhuoltoa, emme huomaa, miten poliittisesti korrektisti näitäkin asioita voidaan edistää". Poliittisesti korrekti tapa on jättää konkreettinen leiri kuvioista pois ja heikentää terveydenhuoltoa, joskin leirimuotoisesta mahdollisuudesta taisi jo joku poliitikko 'vitsailla'.

Kun vuosia ennalta asian ihmettely ja yritys tuoda keskusteluun ei ole auttanut, vaikea nähdä sen jälkijättöisestikään hirveästi tekevän mitään. It's no use crying over spilled milk.

Tietty on mukava nähdä, että on taas joissain piireissä trendikästä seisoa työttömien oikeuksien puolella. Ei tämä kehitys hyvältä tietenkään näytä ja hienoa on, että se yhä laajemmin ymmärretään.

Harmillinen asia tässä vain on, ettei tämän hallituksen aikana muutosta ole tulossa, eikä hyvältä näytä seuraavankaan aikana. Kun se aika viimein tulisi muuttaa tilannetta, lienemme jo niin tottuneita järjestelmään, ettei kuuluisaa poliittista tahtoa ole sitä enää muuttaa. Tiensä keskusteluun löytää jokin uusi kamaluus, jonka avulla poliitista menestystä rakennetaan. Toki toivon, etten pääse tästä kirjoituksesta itseäni lainaamaan kymmenen vuoden päästä.

Koska ei hirveästi ole uutta sanottavaa, lainaan itseäni lisää tuosta neljän vuoden takaisesta kirjoituksestani "Ajatuksia ajastamme" (pätkiä sieltä täältä, mutta jokseenkin koherentisti aseteltuna ):

"Vuosikausia on toistettu, kuinka vain perinteisesti työtä tekemällä voi pysyä hengissä. Emme jostain syystä hyväksy yhteiskuntamme menneen siinä määrin eteenpäin, ettei tämä pidä enää paikkaansa. Ruokaa heitämme tonneittain kaatopaikalle vuosittain eikä jokainen tämän maan kattokaan pidä asukkaita allaan. Kyse on haluttomuudesta hyväksyä kasvavaa yhteiskunnallista hyvinvointia yhteisenä projektina.

Vaatiessamme jokaista työstämään materiaalisen hyvinvoinnin eteen, henkinen hyvinvointimme on laskenut kuin lehmän häntä jo vuosia putkeen. Sitä ei korjata materialla, ei talouskasvulla, ei AAA-luottoluokituksilla. Se hoidetaan sillä työllä, josta kukaan ei mitään maksa. Se on sitä työtä, joka ei materiaa tuota. Sitä työtä tarvitaan jokaiselta, joka päivä, joka hetki. Siihen työhön ei titteleitä eikä koulutusta vaadita. Se on työtä ihmisyyden eteen.

Miten voisimme saavuttaa hyvinvointia keskinäisissä suhteissamme? Onko sillä merkitystä, millä tavoin kohtelemme lähimmäisiämme verrattuna niihin, joita emme tunne? Voimmeko oikeutetusti toimia eri tavoin eri ihmisiä kohtaan? Emmekö silloin ilmaise, että tästä ihmisestä ei voi tulla lähimmäiseni?

Toistaiseksi olemme jumiutuneet myös internetissä erilaisiin kuppikuntiin, mutta mitä enemmän ihmiset ovat keskenään tekemisissä monien eri reittien kautta, sitä vakavammin joudumme ihmisyyden haasteen eteen: Voitko kohdella tätä henkilöä samalla kunnioituksella kuin rakkaimpiasi, ja jos et, niin miksi et?

Halu järjestää ihmiset erilaisiin luokkiin mitä erilaisimmin perustein on loppuviimein oman ihmisyytensä kieltämistä. Tekeekö yhteiskunnallinen asema, syntyperä tai ihonväri todellista eroa ihmisten välillä? Mitä loppuviimein on se, mikä meidät erottaa toisistamme?"

Ilmeisen ajankohtaisia pohdintoja myös vuodelle 2018.

]]>
2 http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248776-jalkiviisaat-maitolasin-aarella#comments Aktiivimalli Ennustajaeukko Inhimillisyys Maitolasi Työttömyys Sun, 07 Jan 2018 12:24:54 +0000 Jonna Purojärvi http://jonnapurojarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248776-jalkiviisaat-maitolasin-aarella
Oikeus- ja Sivistysvaltio ei sorra työttömiä ja köyhiä http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248061-oikeus-ja-sivistysvaltio-ei-sorra-tyottomia-ja-koyhia <p>&nbsp;</p><p>Sosiaalisesta mediasta on saanut lukea monenmoisia kommentteja ns aktiivimallista.</p><p><br /><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_124+2017.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_124+2017.aspx</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Tuntuu etteivät ihmiset todellakaan tiedä mistä on kyse. Moni ihmettelee mitä pahaa aktivoinnissa on ja miksi työttömät eivät muka<em> aio </em>osallistua niihin vaadittaviin toimiin.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Aio osallistua?! </em>Kuinka pihalla monet ovatkaan?! Kaikki työttömät EIVÄT tule saamaan haluistaan huolimatta työpaikkaa tai koulutuspaikkaa tai mitään muutakaan paikkaa joka estäisi päivärahan tippumisen.<br />Siitä on kyse.</p><p><em>Työtön EI saa valita ITSE mitä tekee.</em><br />&nbsp;</p><p><em>Joku muu päättää </em>pääseekö työtön johonkin työhön, koulutukseen tai tms toimintaan vai ei.<br />Ja KUN EI pääse vaikka haluaisi, työttömältä se raha viedään, ei siltä kielteisen-päätöksen tehneeltä.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.te-palvelut.fi/te/fi/nain_asioit_kanssamme/te_palvelut/ajankohtaista/2017-12-20-01/index.html"><u>http://www.te-palvelut.fi/te/fi/nain_asioit_kanssamme/te_palvelut/ajankohtaista/2017-12-20-01/index.html</u></a></p><p>&nbsp;</p><p><strong><u>Nyt on tehty Kansalaisaloite tuon surkean lain kumoamiseksi.</u></strong></p><p><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730"><u>https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>Jokainen joka<em> ei </em>halua työttömiä kohdeltavan kuin he eivät olisi ihmisiä, joita koskee Suomen perustuslaki, ihmisoikeussopimukset ja muut kansainväliset sopimukset, käy nyt laittamassa nimensä tuohon aloitteeseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Suosittelen myös heitä, jotka ovat vielä (<em>toistaiseksi!</em>) töissä allekirjoittamaan tuon aloitteen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Lopputili voi tulla ja tuleekin usein yllättäen ja siinähän sitä sit on ihmettelemistä oman aktivointinsa kanssa!</p><p>&nbsp;</p><p>Heikompien sortamisen on loputtava!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Sosiaalisesta mediasta on saanut lukea monenmoisia kommentteja ns aktiivimallista.


https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_124+2017.aspx

 

Tuntuu etteivät ihmiset todellakaan tiedä mistä on kyse. Moni ihmettelee mitä pahaa aktivoinnissa on ja miksi työttömät eivät muka aio osallistua niihin vaadittaviin toimiin.

 

Aio osallistua?! Kuinka pihalla monet ovatkaan?! Kaikki työttömät EIVÄT tule saamaan haluistaan huolimatta työpaikkaa tai koulutuspaikkaa tai mitään muutakaan paikkaa joka estäisi päivärahan tippumisen.
Siitä on kyse.

Työtön EI saa valita ITSE mitä tekee.
 

Joku muu päättää pääseekö työtön johonkin työhön, koulutukseen tai tms toimintaan vai ei.
Ja KUN EI pääse vaikka haluaisi, työttömältä se raha viedään, ei siltä kielteisen-päätöksen tehneeltä.

 

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/nain_asioit_kanssamme/te_palvelut/ajankohtaista/2017-12-20-01/index.html

 

Nyt on tehty Kansalaisaloite tuon surkean lain kumoamiseksi.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730

 

Jokainen joka ei halua työttömiä kohdeltavan kuin he eivät olisi ihmisiä, joita koskee Suomen perustuslaki, ihmisoikeussopimukset ja muut kansainväliset sopimukset, käy nyt laittamassa nimensä tuohon aloitteeseen.

 

Suosittelen myös heitä, jotka ovat vielä (toistaiseksi!) töissä allekirjoittamaan tuon aloitteen.  

Lopputili voi tulla ja tuleekin usein yllättäen ja siinähän sitä sit on ihmettelemistä oman aktivointinsa kanssa!

 

Heikompien sortamisen on loputtava!

 

]]>
8 http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248061-oikeus-ja-sivistysvaltio-ei-sorra-tyottomia-ja-koyhia#comments Aktiivimalli Ihmisoikeudet Inhimillisyys Kansalaisaloite Työttömyystuki Fri, 22 Dec 2017 12:33:33 +0000 Tiina Arlin http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248061-oikeus-ja-sivistysvaltio-ei-sorra-tyottomia-ja-koyhia
Äänin 45-39 ihmisyys voitti Helsingissä http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246922-aanin-45-39-ihmisyys-voitti-helsingissa <p>YLEn tuoreen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9955728"><u>puoluekannatusarvion</u></a> mukaan SDP on noussut maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.</p><p>En yleensä anna näiden gallupien vaikuttaa mielenrauhaani, mutta kaiken tämän viime aikojen tympeyden keskellä annan itseni ehkä nyt hieman ilostua tästä tuloksesta. Onhan tässä joulukin ihan nurkan takana.</p><p>Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisimme nyt jämähtää tyytyväisyyteemme. Meidän on skarpattava entistä enemmän, ymmärrettävä, mistä suosiomme nousu johtuu ja ottaa entistä rohkeampi rooli - etenkin näin poliittisen polarisaation aikana.</p><p>Viestinnän kannalta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9955233"><u>stadin valtuuston paperittomat-keissi</u></a> ei mennyt ihan niin hyvin kuin se olisi voinut mennä. Aloite ei olisi mennyt läpi ilman meidän ääniämme, mutta silti meidät on nostettu koko jutun pahiksiksi. Tilanteen oli annettu pitkittyä ja nämä ihmiset ovat roikkuneet limbossaan jo ihan liian kauan. Niinpä vääräkin päätös on tässä vaiheessa parempi kuin ei päätöstä lainkaan.</p><p>Samaan aikaan ei voi kuin kysyä: miten päätös, joka auttaa kaikista haavoittuvaisimpia ihmisiä heidän epätoivoisimpina hetkinään voi olla väärä? Juuri tämän vuoksi oma kantani oli itsestäänselvä.</p><p>Arvostan suuresti aloitteen tehneen demarikollega Thomas Wallgrenin viisautta ja kokemusta. Lisäksi tilanne koskettaa minua henkilökohtaisesti: jo omista lähtökohdistani johtuen, mutta myös siksi, että olen seurannut näiden ihmisten tilannetta ja ahdinkoa alusta saakka.</p><p>Joulun ja muiden &rdquo;kiireiden&rdquo; vuoksi päätös olisi todennäköisesti venynyt ensi kevääseen saakka, eikä sitä voi parhaalla tahdollaankaan pitää kenenkään etujen mukaisena.</p><p>Talouden ja kansanterveyden kannalta lienee selvää, että näiden ihmisten auttaminen nyt (esimerkiksi rokotteiden kaltaisten ennaltaehkäisevien toimien muodossa) on perustellumpi ratkaisu kuin se, että heidät jätettäisiin nyt heitteille. Tuollaisen tilanteen jälkihoito tulisi huomattavast kalliimmaksi ja tuossa tilanteessa olisi otettava huomioon myös se, millaisen riskin erilaiset, täysin ehkäistävissä olevat tartuntataudit aiheuttaisivat meille kaikille.</p><p>Nämä ihmiset, joiden elämään päätös vaikuttaa, ovat jo täällä. Heidän vuokseen päätös tehtiin, ei niiden &rdquo;massojen&rdquo;, joiden oikeistopopulistit haluavat uskotella olevan tulossa. Ja sitäpaitsi: kuka jaksaa uskoa ihmiset tulevan Suomeen saakka vain muutaman antibiootin tähden? Ei näille ihmisille osoitettavalla avulla todellakaan herroiksi eletä.</p><p>Ja niille, jotka jaksavat jankuttaa paperittomien ihmisten &rdquo;laittomuudesta&rdquo;, menkää ja <a href="http://www.paperittomat.fi/"><u>lukekaa aiheesta</u></a>. Siitä on kirjoitettu niin paljon, että paperittomuuteen johtavien moninaisten syiden ei pitäisi olla enään kenellekään epäselviä. Ja jos yhä sittenkin haluatte osoitella sormella ja etsiä syyllisiä: osoittakaa se hallituksen suuntaan. Heidän käsittämättömän maahanmuuttopolitiikan seurausta tämäkin on.</p><p>Viimeistään valtuustossa kuullut puheenvuorot esimerkiksi Kokoomukselta ovat osoittaneet minulle, ettei inhimillinen hätä todellakaan kuulu puolueen sanavarastoon. Hallituspuolueena Kokoomus on mitään omantunnontuskia kärsimättä osaltaan kurjistanut suomalaisten vähävaraisten arkea koko vaalikauden ajan.</p><p>Ei siis ole yllättävää, että vielä vähemmän heitä kiinnostaa Safia Syyrialaisen tai Ali Afgaanin hätä.</p><p>Kokoomuksen linja on paikoin jopa pelottavan lähellä halla-aholaista maailmankatsomusta, jossa nämä ihmiset halutaan aidata muun maailman ja ihmisarvon ulkopuolelle.</p><p>SDP on humaani puolue. Ihmisestä välittäminen on koko toimintamme DNA. Sellainen ei rajoitu vain kotikaupunkiin tai Suomeen &ndash; se ajatusmaailma on globaali.</p><p>Itselleni päätös oli siis selvä käytännössä katsoen kokoa ajan. Haluavat eri tahot medän uskovan mitä tahansa, on meillä asiat niin paljon paremmin kuin suurimmalla osalla maailmassa. Meillä on siis varaa (ja syytä!) puolustaa niitä arvoja, joille koko yhteiskuntamme on rakennettu: välittämista, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta.</p><p>Näin me myös teimme. Ei se helppoa ollut, mutta saamme olla ylpeitä siitä, että tarpeen sitä vaatiessa emme perääntyneet, emme jääneet pelon uhreiksi emmekä kääntäneet selkäämme hädälle. Ja nimenomaan me ratkaisimme asian ihmisen hyväksi.</p><p>On sillä tosi ollut hintansa: viime päivien aikana on postia taas tullut. Onneksi näissä herjauksissa ja käskyissä palata &rdquo;kotiini&rdquo; ei ole mitään uutta.</p><p>Kaiken mitä teen, teen sydämelläni. Sydämessäni myös tiedän päätöksen olleen oikea, mutta vielä enemmän siitä muistutti kyyneleet silmiini saanut keskustelu perheeni kanssa. Oikeistopoliitikkojen valitusta enemmän minulle merkitsee 10- ja 9-vuotiaiden lasteni ilo siitä, että nämä ihmiset eivät tule jäämään ilman apua.</p> YLEn tuoreen puoluekannatusarvion mukaan SDP on noussut maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

En yleensä anna näiden gallupien vaikuttaa mielenrauhaani, mutta kaiken tämän viime aikojen tympeyden keskellä annan itseni ehkä nyt hieman ilostua tästä tuloksesta. Onhan tässä joulukin ihan nurkan takana.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saisimme nyt jämähtää tyytyväisyyteemme. Meidän on skarpattava entistä enemmän, ymmärrettävä, mistä suosiomme nousu johtuu ja ottaa entistä rohkeampi rooli - etenkin näin poliittisen polarisaation aikana.

Viestinnän kannalta stadin valtuuston paperittomat-keissi ei mennyt ihan niin hyvin kuin se olisi voinut mennä. Aloite ei olisi mennyt läpi ilman meidän ääniämme, mutta silti meidät on nostettu koko jutun pahiksiksi. Tilanteen oli annettu pitkittyä ja nämä ihmiset ovat roikkuneet limbossaan jo ihan liian kauan. Niinpä vääräkin päätös on tässä vaiheessa parempi kuin ei päätöstä lainkaan.

Samaan aikaan ei voi kuin kysyä: miten päätös, joka auttaa kaikista haavoittuvaisimpia ihmisiä heidän epätoivoisimpina hetkinään voi olla väärä? Juuri tämän vuoksi oma kantani oli itsestäänselvä.

Arvostan suuresti aloitteen tehneen demarikollega Thomas Wallgrenin viisautta ja kokemusta. Lisäksi tilanne koskettaa minua henkilökohtaisesti: jo omista lähtökohdistani johtuen, mutta myös siksi, että olen seurannut näiden ihmisten tilannetta ja ahdinkoa alusta saakka.

Joulun ja muiden ”kiireiden” vuoksi päätös olisi todennäköisesti venynyt ensi kevääseen saakka, eikä sitä voi parhaalla tahdollaankaan pitää kenenkään etujen mukaisena.

Talouden ja kansanterveyden kannalta lienee selvää, että näiden ihmisten auttaminen nyt (esimerkiksi rokotteiden kaltaisten ennaltaehkäisevien toimien muodossa) on perustellumpi ratkaisu kuin se, että heidät jätettäisiin nyt heitteille. Tuollaisen tilanteen jälkihoito tulisi huomattavast kalliimmaksi ja tuossa tilanteessa olisi otettava huomioon myös se, millaisen riskin erilaiset, täysin ehkäistävissä olevat tartuntataudit aiheuttaisivat meille kaikille.

Nämä ihmiset, joiden elämään päätös vaikuttaa, ovat jo täällä. Heidän vuokseen päätös tehtiin, ei niiden ”massojen”, joiden oikeistopopulistit haluavat uskotella olevan tulossa. Ja sitäpaitsi: kuka jaksaa uskoa ihmiset tulevan Suomeen saakka vain muutaman antibiootin tähden? Ei näille ihmisille osoitettavalla avulla todellakaan herroiksi eletä.

Ja niille, jotka jaksavat jankuttaa paperittomien ihmisten ”laittomuudesta”, menkää ja lukekaa aiheesta. Siitä on kirjoitettu niin paljon, että paperittomuuteen johtavien moninaisten syiden ei pitäisi olla enään kenellekään epäselviä. Ja jos yhä sittenkin haluatte osoitella sormella ja etsiä syyllisiä: osoittakaa se hallituksen suuntaan. Heidän käsittämättömän maahanmuuttopolitiikan seurausta tämäkin on.

Viimeistään valtuustossa kuullut puheenvuorot esimerkiksi Kokoomukselta ovat osoittaneet minulle, ettei inhimillinen hätä todellakaan kuulu puolueen sanavarastoon. Hallituspuolueena Kokoomus on mitään omantunnontuskia kärsimättä osaltaan kurjistanut suomalaisten vähävaraisten arkea koko vaalikauden ajan.

Ei siis ole yllättävää, että vielä vähemmän heitä kiinnostaa Safia Syyrialaisen tai Ali Afgaanin hätä.

Kokoomuksen linja on paikoin jopa pelottavan lähellä halla-aholaista maailmankatsomusta, jossa nämä ihmiset halutaan aidata muun maailman ja ihmisarvon ulkopuolelle.

SDP on humaani puolue. Ihmisestä välittäminen on koko toimintamme DNA. Sellainen ei rajoitu vain kotikaupunkiin tai Suomeen – se ajatusmaailma on globaali.

Itselleni päätös oli siis selvä käytännössä katsoen kokoa ajan. Haluavat eri tahot medän uskovan mitä tahansa, on meillä asiat niin paljon paremmin kuin suurimmalla osalla maailmassa. Meillä on siis varaa (ja syytä!) puolustaa niitä arvoja, joille koko yhteiskuntamme on rakennettu: välittämista, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Näin me myös teimme. Ei se helppoa ollut, mutta saamme olla ylpeitä siitä, että tarpeen sitä vaatiessa emme perääntyneet, emme jääneet pelon uhreiksi emmekä kääntäneet selkäämme hädälle. Ja nimenomaan me ratkaisimme asian ihmisen hyväksi.

On sillä tosi ollut hintansa: viime päivien aikana on postia taas tullut. Onneksi näissä herjauksissa ja käskyissä palata ”kotiini” ei ole mitään uutta.

Kaiken mitä teen, teen sydämelläni. Sydämessäni myös tiedän päätöksen olleen oikea, mutta vielä enemmän siitä muistutti kyyneleet silmiini saanut keskustelu perheeni kanssa. Oikeistopoliitikkojen valitusta enemmän minulle merkitsee 10- ja 9-vuotiaiden lasteni ilo siitä, että nämä ihmiset eivät tule jäämään ilman apua.

]]>
36 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246922-aanin-45-39-ihmisyys-voitti-helsingissa#comments Kotimaa Ennaltaehkäisy Inhimillisyys Pakolaisuus Paperittomat Rokotukset Fri, 01 Dec 2017 10:16:49 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246922-aanin-45-39-ihmisyys-voitti-helsingissa
Tapaus Fatim Diarra ja ruskean ihmisen velvollisuus olla hiljaa http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245663-tapaus-fatim-diarra-ja-ruskena-ihmisen-velvollisuus-olla-hiljaa <p>Me kaikki olemme tehneet virhearviointeja ja tulemme niitä tekemään jatkossakin. Se on yksi niistä asioista, jotka tekevät meistä ihmisiä. Myös meistä vähän julkisemmistakin toimijoista.</p><p><a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005437105.html"><u>Viimeisimpänä tämän sai kokea Vihreiden lappilaissyntyinen Fatim Diarra</u></a>. Hän teki virhearvioinnin kommentoidessaan oman sivunsa Facebook-päivityksen kommenttia tavalla, joka oli tarkoitetusta huumoristaan huolimatta valitettavan raju ja loukkaava. Myöhemmin hän pahoitteli niin kommenttiaan kuin sitä, että se oli tulkittavissa maaseudun mollaamiseksi, josta ei hänen mukaansa missään nimessä ollut kyse.</p><p>Koko asia ei olisi varmaan edes noussut valtakunnallisen median huomioon, ellei &rdquo;Lapin puolustajana&rdquo; esiintyvä Keskustan Mikko Kärnä olisi ottanut tätä sydämen asiakseen. Ei tosin yllättäen: olihan hänen edellisestä somekohustaan kulunut jo yli viikko.</p><p>Kärnä oli heti valmis osoittamaan syyttävällä sormella koko puoluetta, vaikka hänen jos kenen pitäisi tietää, etteivät yksittäisen henkilön yksittäiset kommentit välttämättä millään lailla edusta hänen puolueensa kantaa. Tai edes sen hallituksen, jossa puolue istuu.</p><p>Kärnä itse kommentoi maailmanmenoa Twitterissä väliin suorastaan Donald Trumpmaisella aktiivisuudella (ja harkintakyvyllä). Tuoreimpana hän otti puolustettavakseen Lapin lisäksi myös Katalonian itsenäisyysliikkeen asian. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9906261"><u>Tätä Twitter-kommentointia</u></a> täytyi julkisuudessa selitellä niin ulkoministerin kuin Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajankin, joka on joutunut keskustelemaan asianomaisen kanssa some-etiketistä henkilökohtaisessa puhuttelussakin.</p><p>Kohun levitessä sai Diarra myös kokea, millaista on joutua somemyrskyn silmään yhtään normista poikkeavana. Yleisölle ei riittänyt kritiikin kohdistaminen hänen huonosti muotoiltuun kommenttiinsa, vaan sen kohteeksi joutui niin hänen ihonvärinsä kuin ulkonäkönsäkin. On kertakaikkiaan törkeää, että itse virheen sormella osoittelun lisäksi häntä nyt nimitellään ja uhkaillaan henkilönä. Eikä mennyt kauaa ennenkuin keskusteluun heitettiín tuo ikuinen klassikko: käsky palata sinne, mistä on tullutkin. No Pellostahan hän.</p><p>Olen itsekin ollut hänen paikallaan ja tiedän, millaista on joutua täysin suhteettomat mittasuhteet saavan ryöpytyksen kohteeksi. Joitain vuosia sitten erään internetin feikkiprofiilin suojista rääkyvän trollin äärimmilleen provosoimana vastasin siihen tunnekuohussa kirjoitetulla kommentilla, jota samantien kaduin. Mutta ei, tietyn kansanryhmän toimesta se nostetaan yhä esiin joka ikisessä mahdollisessa käänteessä.</p><p>Olen saanut myös henkilökohtaisesti kokea sen, miten rajallista se sanan-ja mielipiteenvapaus meidän värisillemme ihmisille on. Silloin roolisi on olla niin hajuton, mauton, äänetön ja näkymätön kuin vain mahdollista. Jos nöyristelevän myötäilyn sijaan kehtaat kritisoida tässä maassa mitään, saat vastaasi vihaisen mylvinnän siitä, kuinka sinun tulisi häipyä maasta kokonaan. Tasavertaisena ihmisenä meitä ei vielä vuosikymmentenkään jälkeen kohdella.</p><p>Tällaisina hetkinä minua hävettää Suomen ja suomalaisten puolesta &ndash; niin monet ovat aina valmiita heittämään sen ensimmäisen kiven.</p><p>Kenellä meistä on edellytyksiä vaatia toisilta virheettömyyttä? Eikö meillä todellakaan ole parempaa tekemistä kuin ilkkua näille mokan tehneille niin kauan, että sormella osoittelulle ja lällättelylle löytyy joku uusi kohde? Mikä ihme siinä on, että positiivista asioista on niin vaikea antaa kannustavaa palautetta, mutta negatiivisia asioita pidetään elossa vaikka väkisin?</p><p>Minä esimerkiksi voin vaikka <a href="http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237358-manchesterin-terrori-isku-hapeaa-surua-ja-vihaa"><u>tuomita terrorismia</u></a>, <a href="http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235881-maahanmuuttajien-on-paastava-eroon-kuplistaan"><u>kritisoida maahanmuuttajien omien kuplien haitallisuutta</u></a> ja <a href="http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243387-naisten-ymparileikkaus-tarpeeton-haitallinen-vaarallinen-ja-vaarin"><u>kampanjoida naisten ympärileikkausta vastaan</u></a> varmaan sinne maailman loppuun saakka, mutta nämä tietyt tyypit haluavat sinnikkäästi maailman muistavan minusta vain nuo neljä sanaa.</p><p>Voimia sinulle Fatim. Pidä pää kylmänä ja sydän lämpimänä- et todellakaan ole tässä yksin.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me kaikki olemme tehneet virhearviointeja ja tulemme niitä tekemään jatkossakin. Se on yksi niistä asioista, jotka tekevät meistä ihmisiä. Myös meistä vähän julkisemmistakin toimijoista.

Viimeisimpänä tämän sai kokea Vihreiden lappilaissyntyinen Fatim Diarra. Hän teki virhearvioinnin kommentoidessaan oman sivunsa Facebook-päivityksen kommenttia tavalla, joka oli tarkoitetusta huumoristaan huolimatta valitettavan raju ja loukkaava. Myöhemmin hän pahoitteli niin kommenttiaan kuin sitä, että se oli tulkittavissa maaseudun mollaamiseksi, josta ei hänen mukaansa missään nimessä ollut kyse.

Koko asia ei olisi varmaan edes noussut valtakunnallisen median huomioon, ellei ”Lapin puolustajana” esiintyvä Keskustan Mikko Kärnä olisi ottanut tätä sydämen asiakseen. Ei tosin yllättäen: olihan hänen edellisestä somekohustaan kulunut jo yli viikko.

Kärnä oli heti valmis osoittamaan syyttävällä sormella koko puoluetta, vaikka hänen jos kenen pitäisi tietää, etteivät yksittäisen henkilön yksittäiset kommentit välttämättä millään lailla edusta hänen puolueensa kantaa. Tai edes sen hallituksen, jossa puolue istuu.

Kärnä itse kommentoi maailmanmenoa Twitterissä väliin suorastaan Donald Trumpmaisella aktiivisuudella (ja harkintakyvyllä). Tuoreimpana hän otti puolustettavakseen Lapin lisäksi myös Katalonian itsenäisyysliikkeen asian. Tätä Twitter-kommentointia täytyi julkisuudessa selitellä niin ulkoministerin kuin Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajankin, joka on joutunut keskustelemaan asianomaisen kanssa some-etiketistä henkilökohtaisessa puhuttelussakin.

Kohun levitessä sai Diarra myös kokea, millaista on joutua somemyrskyn silmään yhtään normista poikkeavana. Yleisölle ei riittänyt kritiikin kohdistaminen hänen huonosti muotoiltuun kommenttiinsa, vaan sen kohteeksi joutui niin hänen ihonvärinsä kuin ulkonäkönsäkin. On kertakaikkiaan törkeää, että itse virheen sormella osoittelun lisäksi häntä nyt nimitellään ja uhkaillaan henkilönä. Eikä mennyt kauaa ennenkuin keskusteluun heitettiín tuo ikuinen klassikko: käsky palata sinne, mistä on tullutkin. No Pellostahan hän.

Olen itsekin ollut hänen paikallaan ja tiedän, millaista on joutua täysin suhteettomat mittasuhteet saavan ryöpytyksen kohteeksi. Joitain vuosia sitten erään internetin feikkiprofiilin suojista rääkyvän trollin äärimmilleen provosoimana vastasin siihen tunnekuohussa kirjoitetulla kommentilla, jota samantien kaduin. Mutta ei, tietyn kansanryhmän toimesta se nostetaan yhä esiin joka ikisessä mahdollisessa käänteessä.

Olen saanut myös henkilökohtaisesti kokea sen, miten rajallista se sanan-ja mielipiteenvapaus meidän värisillemme ihmisille on. Silloin roolisi on olla niin hajuton, mauton, äänetön ja näkymätön kuin vain mahdollista. Jos nöyristelevän myötäilyn sijaan kehtaat kritisoida tässä maassa mitään, saat vastaasi vihaisen mylvinnän siitä, kuinka sinun tulisi häipyä maasta kokonaan. Tasavertaisena ihmisenä meitä ei vielä vuosikymmentenkään jälkeen kohdella.

Tällaisina hetkinä minua hävettää Suomen ja suomalaisten puolesta – niin monet ovat aina valmiita heittämään sen ensimmäisen kiven.

Kenellä meistä on edellytyksiä vaatia toisilta virheettömyyttä? Eikö meillä todellakaan ole parempaa tekemistä kuin ilkkua näille mokan tehneille niin kauan, että sormella osoittelulle ja lällättelylle löytyy joku uusi kohde? Mikä ihme siinä on, että positiivista asioista on niin vaikea antaa kannustavaa palautetta, mutta negatiivisia asioita pidetään elossa vaikka väkisin?

Minä esimerkiksi voin vaikka tuomita terrorismia, kritisoida maahanmuuttajien omien kuplien haitallisuutta ja kampanjoida naisten ympärileikkausta vastaan varmaan sinne maailman loppuun saakka, mutta nämä tietyt tyypit haluavat sinnikkäästi maailman muistavan minusta vain nuo neljä sanaa.

Voimia sinulle Fatim. Pidä pää kylmänä ja sydän lämpimänä- et todellakaan ole tässä yksin. 

]]>
171 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245663-tapaus-fatim-diarra-ja-ruskena-ihmisen-velvollisuus-olla-hiljaa#comments Fatim Diarra Inhimillisyys Rasismi Vihapuheet Vihreät Mon, 06 Nov 2017 19:12:18 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245663-tapaus-fatim-diarra-ja-ruskena-ihmisen-velvollisuus-olla-hiljaa