Alpo Rusi

Tuhosiko Gazprom EU:n pohjoisen ulottuvuuden Suomen avustuksella?

EU:n pohjoinen ulottuvuus (PU) kytkeytyy pääministeri Paavo Lipposeen (SDP), joka teki Rovaniemellä pitämässään puheessa syyskuussa 1997 sitä koskevan aloitteen. EU:ssa pohjoinen ulottuvuus oli ensimmäisen kerran esillä joulukuussa 1997 Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa, jossa Suomi teki asiaa koskevan aloitteen. Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen toimintasuunnitelma hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa vuoden 2000 kesäkuussa Portugalin Feirassa pidetyssä kokouksessa. 

 

Toimintasuunnitelmaa laadittaessa sitä johdettiin suvereenisti valtioneuvoston kansliasta käsin, mutta ulkoministeriöstä tehtiin silti aloitteen valmistelija. Tämä tapahtui vanhan perustuslain aikana. PU:n johtovastuut oli siirretty ulkoministeriöstä pääministerille. Kyse oli kiistatta myös presidentin toimivaltaan kuuluvasta hankkeesta siksikin, että alkuperäisen aloitteen – vision – nimenomaan pohjoisesta ulottuvuudesta oli tehnyt presidentti Martti Ahtisaari 1.6.1994 Tarton yliopistossa pitämässään puheessa.

 

EU:n pohjoisen ulottuvuuden kehittely alkoi aiemmin vuosina 1992-94, kun Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestä Brysselissä. Ulkoministeri Heikki Haavisto (kesk) nosti esille ”pohjoiset kysymykset”, koska unioni oli ensimmäistä kertaa laajentumassa Euroopan pohjoisiin osiin. Maatalouden harjoittamisen edellytykset olivat poikkeuksellisen hankalat näillä alueilla, joiden erityiskohtelusta neuvotteluissa päästiin vain vaivoin sopimukseen. Unionin tavoite oli pitää koko sen maantieteellinen alue asuttuna ja ekologisesti turvallisena. Tämä on ollut yksi rakennerahastojenkin tavoite. ”Pohjoisten kysymysten” nostaminen esiin oli tarkoitettu vahvistamaan laajentuvan EU:n pohjoisia alueita.

 

Presidentti Martti Ahtisaari sai ensitöikseen Esko Ahon (kesk) hallituksen viimeisen vuoden aikana osallistua EU-jäsenyyttä koskeneen kansanäänestyksen valmisteluihin. Näin huolimatta siitä, että kesäkuussa Korfulla häntä oltiin jo savustamassa EU-asioiden valmisteluista. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa Suomi ei ollut vielä jäsen ja maassa oli vuoteen 2000 vanha perustuslaki, jonka mukaan presidentin tuli johtaa ulkopolitiikkaa. Hänen syrjäyttämisyrityksissään niin sanotun lautaskiistan avulla etenkään ennen tammikuuta 1995 oli todellisuudessa kyse vakavasta perustuslaillisesta kiistasta, mitä oikeusoppineet ovat usein tulkinneet oudolla tavalla presidentin yritykseksi hamuta itselleen hänelle kuulumatonta valtaa. Vaikuttaa siltä, että eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen johdolla toimivaltasuhteita tarkastellut komitea tietoisesti lietsoi eripuraa presidentin ja hallituksen välille EU:n vastuuasioissa.

 

Ahtisaari piti Tarton yliopistossa 1.6.1994 puheen, jossa ensimmäistä kertaa tuotiin esille käsite ”EU:n pohjoinen ulottuvuus”. Hänen mukaansa Pohjoismaiden liittyessä unioniin se saisi ”pysyvästi kehittyvän pohjoisen ulottuvuuden”. ”Pietarista ja Itämeren alueesta voisi kehittyä vihreä pohjoinen vyöhyke”. Hän esitti toiveen, että näin Venäjää voitaisiin kytkeä paremmin Euroopan yhdentymisprosessiin. Puhetta valmisteltaessa oli yhtenä lähtökohtana Venäjän uhka ydinsaastuttajana. Jäämeren rannalla oli laskettu olevan sukellusveneissä ja muissa laitteissa 200 reaktoria, joiden heikko kunto huolestutti asiantuntijoita. Puheessa oli myös selvä viesti, että Baltian maille oli EU:n jäsenyysovi auki, mutta Venäjän kohdalla kyse oli löysemmästä integroitumisesta Eurooppaan.

 

Kysymys EU:n pohjoisesta ulottuvuudesta on ajankohtainen, koska Itämeren läpikulkevan toisen kaasuputken – Nord Stream 2:n – turvallisuuspoliittinen merkitys ei enää ole häivytettävissä. Samalla on syytä arvioida, mikä rooli Suomella on ollut PU:n kehittelyssä. Uuden Suomen blogisti Ari Pesonen on ansiokkaasti useissa kirjoituksissaan kartoittanut ongelmaa. Viimeisin blogi oli otsikoitu ”Kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan oli pääministeri Lipposen idea” (29.12.2018). Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa PU sai jo osin modifioidun painopisteen: ”Hallitus edistää unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikan täysimittaista toimeenpanoa korostaen erityisesti energiayhteistyötä, ydinturvallisuutta ja Itämeren suojelua.” (Hallitusohjelma 15.4.1999). 

 

Hallitusohjelmassa oli myös laajempi strateginen tavoite: ”Hallitus toimii aktiivisesti unionin politiikan vahvistamiseksi Euroopan pohjoisilla alueilla ja suhteessa Venäjään”. Lauseesta jäi pois sana ”unionin”, mikä saattoi hämärtää tarkoituksellisesti EU:n ja Venäjä rajaviivaa sekä nostaa aloitteen maantieteellisen etelärajan huomaamattomasti Viron yläpuolelle. Tämä saattoi olla tarkoituskin, koska jatkossa aloitteesta tuli yhä enemmän Gazpromin Suomi-välitteinen kaasuputkihanke. Tämä oli varmaan myös seurausta siitä, että Barentsin neuvosto ja Arktinen neuvosto olivat aktiivisia multilateraalisia toimijoita Euroopan pohjoisilla alueilla. Reviirikiista voitiin yrittää häivyttää työnjaolla. PU voisi muuttua EU:n ja Venäjän väliseksi ”energiasillaksi”.

 

PU oli siten jatkossa ennen mutta Suomen eli pääministeri Lipposen aktiivisuuden varassa. Moskovan vierailuillaan Lipponen tapasi myös presidentti Vladimir Putinin, mikä osoitti, että hän astui suvereenisti presidentin tontille itäsuhteiden hoidossa. Ari Pesosen mukaan Nord Stream -kaasuputkihankeen syntypäivämääräksi voidaan nimetä 24.1.2001. Synnyttäjät olivat Suomi ja Venäjä Suomen johdolla. 

 

Vuoden 2001 lopussa oltiin niin pitkällä, että Suomen, Saksan ja Venäjän asiantuntijat alkoivat suunnitella maakaasuputken Suomen alueen kautta kulkevan Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeen toteuttamista. Käytännössä hanketta edistivät jo yritykset, kuten Lipponen totesi puheessaan Lappeenrannassa lokakuussa 2001. ”Suuret hankkeet kuten kaasuputket ja kuljetuskorridoorit ovat näkyvin osa Pohjoista ulottuvuutta. Meidän ei kuitenkaan tule unohtaa eri sektoreilla tapahtuvia pienempiä hankkeita, joilla on usein suuri alueellinen ja paikallinen merkitys. Useat kysymykset ovat yhteisiä sekä isoille yrityksille että pienille paikallisille tuottajille.”   

 

Näin PU oli lopullisesti muuttunut Lipposen hallituksen käsittelyssä kaupallis-taloudelliseksi energiahankkeeksi, jossa ympäristönäkökohdat ja etenkin Itämeren alueen muiden rantavaltioiden näkemykset olivat jääneet toissijaisiksi. Alkuvaiheissa ratkaisevaa roolia esitti North Transgas Oy, joka oli alkuaan venäläisen energiajätti Gazpromin ja suomalaisen energiajätti Nesteen ja myöhemmin Fortumin yhteisyritys. 

 

Nord Stream AG palkkasi elokuussa 2008 Lipposen konsultiksi pari päivää Georgian sodan päättymisen jälkeen. Lipponen kertoi julkisuuteen halunsa rakentaa siltaa EU:n ja Venäjän välille. Tässä vaiheessa Nord Stream 1 -kaasuputkihanke oli mennyt läpi jo useita eri kehitysvaiheita. Suomen hallitus omaksui näkökohdan, jonka mukaan kyse ei ole poliittisesta vaan vain kaupallisesta hankkeesta. Väite oli kestämätön, koska energiasta oli tullut Venäjän geopoliittinen ase, mikä oli nähty jo 2006 Ukrainassa ja seuraavana vuonna vielä selvemmin, kun Ukrainan kautta kulkeva Venäjän kaasu suljettiin talven kylmimmässä vaiheessa, mikä aiheutti laajalti paleltumisia jopa Keski-Euroopassa, jossa kaasulla oli iso rooli energiahuollossa.

 

Suomessa hallituksen energialinjauksia puolusti pitkään poliittinen kenttä vihreitä myöten. Hallituksen de facto hallinnoima Ulkopoliittinen instituutti ei tietenkään asettunut poikkiteloin kaasuputken valmistelujen missään ratkaisuvaiheessa. Päinvastoin: UPI:n vuonna 2002 palkkaama venäläistaustainen erikoistutkija Arkady Moshes korosti vuonna 2007, miten EU:n ja Venäjän energiariippuvuus on varmin tae estää suuret konfliktit tulevaisuudessa. Jos lausunto ei ollut suoranaista kiristystä, niin ainakin se palveli Gazpromin intressiä, eikä ainakaan ollut haitaksi Matti Vanhasen (kesk) hallituksen pyrkimyksille lisätä yhteistyötä Venäjän kanssa, vaikka se olisi ollut yhä enemmän konfliktissa EU:n energiapolitiikan ja Baltian maiden turvallisuustarpeiden kanssa.

 

Krimin miehityksen jälkeen Nord Stream 2 -hanke on joutunut kasvaneen arvostelun kohteeksi. Saksassa hanke on nojannut vahvaan konsensukseen, joka on murtumassa. Johtavat poliitikot tarkistavat näkemyksiään. Entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin edustama perinteinen idänpolitiikka, joka on ollut myös energiayhteistyössä tärkeä tekijä, on uudelleenarvioinnin kohteena.

 

Seuraavan Suomen hallituksen tulee myös ottaa Itämeren geopoliittiset kysymykset vakavasti arvioinnin kohteeksi. Tällöin on arvioitava, voivatko entiset ministerit tai johtavat virkamiehet toimia Venäjän kaupan ja energiayhteistyön piirissä niin kauan kuin Venäjän ja lännen välillä on vakava kriisi. On myös arvioitava, miksi PU muuttui Suomen kätilöimänä käytännössä Venäjän valtion omistaman energiayhtiön Gazpromin intressejä edustavaksi hankkeeksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Vieläköhän joku vastuullinen EU-politiikko väittää, että
Nord Stream 2 olisi vain kauppapoliittinen hanke.

https://www.ft.com/content/fc359642-e818-11e8-8a85...

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hienoa taustoitusta Alpo Rusilta!

Nord Stream 2 pitäisi ehdottomasti pysäyttää.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Saksaa ei ole ollut kiinnostanut toisen maailmansodan jälkeen paljoakaan pohjoiset alueet. Sille on riittänyt öljyn ja kaasun saanti menneestä Neuvostoliitosta ja nykyiseltä Venäjältä.

Suomi ei ole yksin ollut Gazpromin kanssa hävittämässä Martti Ahtisaaren visioimaa pohjoista ulottuvuutta, vaan siinä ollut myös mukana Saksa aivan liittokanslereidensa toimesta. Saksan mahdollinen yritys muuttaa suhtautumistaan Nord Stream kakkoseen olisi vain käsienpesuyritys pitkään jatkuneesta pelistä, joka tähtää Ukrainan liittämiseen Venäjän valtapiiriin. Saksa ei tietenkään haluaa ottaa mitään taakkaa Ukrainan kohtalosta.

Lienee turha odottaa EU-rahoitusta Jäämeren rautatiehankkeelle. Nord Stream 2 öljyputken valmistumisen jälkeen pohjoinen ulottuvuus vaipunee unohdukseen.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Suomella on paljon suurempi merkitys - suorastaan ratkaiseva - kuin mitä on julkisuudessa myönnetty Nord Stream -kaasuputkien rakentamisessa Venäjältä Saksaan. Suomi oli hankkeen primus motor. Kaasuputkihanke ei todellakaan ole Suomelle vain "taloudellinen", kuten Suomen valtiojohto asiaa edelleen kuittaa.

Suomi on maana Venäjälle "hyödyllinen idiootti", joka ajaa Venäjän etua palvelevia suurhankkeita pyyteettömästi ymmärtämättä suurvaltakuvioita turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Suomi ajaa Venäjän Nord Stream -kaasuputkihanketta, Suomi ajaa Koillisväylän tietoliikennekaapelia ja Suomi ajaa Koillisväylän integrointia EU:n kuljetuslogistiikkaan. Venäjän ei tarvitse kuin myhäillä vierellä, kun Suomi ajaa.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Koillisväylän -kyllä-, mutta Suomi on jättänyt sitä vastoin Arctisen sisävesiliikenteen EU ja Venäjä tavoitteet täysin huomioimatta ,

http://www.sisavesi.fi/wp-content/uploads/2018/04/... sivulta 36 ….

Kun ei olla tarkkana. niin heti pääsee muut väliin. Raideliikenne etenee hyvin Suomalaisten voimin itään.

https://yle.fi/uutiset/3-10563490

Mutta esimerkiksi Kotka Haminan kautta tapahtuu par aikaa maailman suurin yksittäinen kuljetusprojekti Kazakhstaniin Venäjän sisävesiverkoston kautta, ja huom ! belgialaisen yrityksen Kotka Haminaan tuomin noin 150 ammattilaisen voimin , neljän vuoden ajanjaksolla.

Minkä jälkeen kaikki Arktisen sisävesiliikenteen kontaktit ja projektissa kehittynyt tietotaito pysyy edelleen belgialisilla -ei suomalaisilla.

http://www.reimari.fi/2018/07/17/kazakstan-projekt...

tom brunila

Saksassa Angela Merkel on antanut täyden ja vankkumattoman tukensa Nord Stream 2:lle! Kyllä tämän olisi voinut mainita eikä antaa vaikutelmaa, että Saksa on jollakin tavalla muuttamassa mieltään kaasuputkesta!

Käyttäjän TapioTuomisto kuva
Tapio Tuomisto

Olisi myös mukava tietää, kuka junaili poikkeusluvan Trafilta luotsivapauden myöntämisestä putkia kuljettaville aluksille Kotkasta putkenlaskualus Solitairille. Valtion luotsausyhtiö on tehnyt asiasta valituksen Hallinto- oikeuteen. Putket kuljetetaan Bahaman lipun alla kulkeville aluksille ja vapautus poikkeusluvalla on suora tulonsiirto ulkomaiselle varustamolle. Eli poikkeusmenettely luotsivapaudelle erittäin kyseenalaisin perustein vaikuttaa vain suomettumisen jälkikaiulta ja Gazpromin poliittiselta nuoleskelulta samaan aikaan, kun muut rantavaltiot kyseenalaistavat koko projektin.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Täytyy muistaa, että Suomi on "hyödyllinen idiootti" mihin tahansa suuntaan.

Pasi Karlsson

Demarit Paavo Lipponen ja Tapio Pekkola ovat tehneet hyvät tilit venäläisten "rottina" Nordstream busineksessa ja tekee vieläkin.

Eikä kumpaakaan hävetä yhtään?

Käyttäjän OpoTiainen kuva
Opo Tiainen

Toivon tosiaan että Paavo on tehnyt kunnon massit omille tax free tileilleen. Hyödyllisenä pääidioottina toimiminen ihan vaan tyhmyyttään tuntuisi pahalta.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Mielenkiintoinen kysymys ja myös tutkimisen arvoinen kysymys olisi, ovatko Lipponen ja Aho Venäjän toimissaan omistamillaan yhtiöillään rikkoneet Yhdysvaltain asettamia Venäjä-pakotteita, jotka koskevat mm. Sberbankia ja Gazpromin pääjohtajaa.

Siitähän varsinainen soppa syntyisi ja kaksi Suomen vanhaa pääministeriä olisivat rikkoneet Yhdysvaltain Venäjä-pakotteita vastaavasti kuin Huawein talousjohtajan Meng Wanzhoun epäillään rikkoneen Yhdysvaltain Iran-pakotteita.

Matti Mustonen

Rusin rutinät eikä tee maailmaa paremmaksi. Poliittinen impivaaralaisuus ei toimi.Eikä pelko. Kauppa muuttaa maailmaa paremmaksi ei umpioituminen eikä eristäminen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset