Alpo Rusi

Tiedustelulaki luomassa Supolle valvonnan - aiemmat epäonnistumiset selvitettävä

Valmisteilla olevan tiedustelulain pohjalta on tarkoitus nimittää erityinen tiedusteluvaltuutettu sekä eduskuntaan tiedusteluvaliokunta. Näillä keinoilla on voidaan pitkälle varmistaa, että viranomaiset noudattavat lakia harjoittaessaan sekä tiedustelua että vastavakoilua. 

Supon päällikön Antti Pelttarin lausuntojen valossa uusia tiedustelun valtuuksia tarvitaan ennen muuta terrorismin torjuntaan. Hän on viitannut myös turvallisuusympäristön muutoksen aiheuttamiin uhkiin. Tällöin on arvattavissa, että kyse on Venäjän hybridivaikuttamisesta, kyberiskuista ja vakoilusta. Historian valossa Venäjän ja sen liittolaisten tiedustelussa on etusijalla sekä poliittinen vaikuttaminen että uuteen teknologiaa - aseteknologia mukaan lukien - liittyvät vakoiluhankkeet.

1990-luvun alkupuolelle Supossa ei poliittista vaikuttamista pidetty rikoslaissa mainitussa mielessä ”varsinaisena vakoiluna”. Supon apulaispäällikkö Seppo Pylkkänen sanoi eduskunnan perustuslakivaliokunnan kuulemisessa 8.11.1989, että johtavia poliitikkoja, kuten kansanedustajia ja ministereitä ei tarvitse valvoa, koska heidän oletetaan lähtökohtaisesti noudattavan lakia. Pahemmin hän ei olisi voinut harhauttaa kansanedustajia. On ironista, että samana päivänä Helsingistä poistui entisen Itä-Saksan turvallisuusministeriön Stasin ulkomaanvakoilun Helsingin aseman päällikkönä eli residenttinä vuoden 1986 alusta toiminut eversti, lähetystöneuvoksen peitevirasssa toiminut ”Hans Pfailer”, jonka oikea nimi oli Ingolf Freyer. DDR:n edustustossa työskenteli 15 listattua diplomaattia, joista noin 10 oli Stasin avustajia tai päätoimisia upseereita. Lisäksi edustuston tekniseen henkilökuntaan kuului Stasin päätoimisia sotilaita, yleensä alemman upseerin arvossa.

Freyer oli  ennen poistumistaan pitänyt lähes neljä vuotta  yhteyksiä neljään ”huippukontaktiin”, joista ainakin yksi oli SDP:n johdon sisäpiiristä, toinen puoluekentän oikealta laidalta ja kolmas vakuutusyhtiön johtokunnasta. DDR:n diplomaatit panostivat  etenkin hallituspuolueiden, ulkoministeriön ja presidentin kanslian vaikuttajiin. Heillä oli yhteensä arviolta noin sata kontaktia samaan aikaan. Tästä oli olemassa erillisiä edustuston tarkastusten yhteydessä annettuja määräyksiä.  Freyerin päätehtävänä oli johtaa myös sotilastiedustelua (NVA/BA). Kyse ei ollut vähäisestä tehtävästä, koska DDR:llä oli peräti kolme sotilasasiamiestä, jotka olivat Neuvostoliitossa koulutettuja strategisen tiedustelun ammattilaisia. Arkistojen perusteella sotilastiedustelulla oli vuonna 1987 toistakymmentä suomalaista luottamuksellista kontaktia.

Freyerin ja hänen sijaisenaan vuosina 1986-1990 toimineen majuri Gerhard Magetin mukaan tehtävänä oli osallistua joka toinen kuukausi Tehtaankadulla KGB:n aseman johdon kanssa käytyihin koordinaatiokokouksiin. Tiedusteluasemien päälliköt vertailivat kontaktejaan, saatuja informaatioita ja etenkin kontaktien luotettavuutta, kuten Maget kertoi 2011 tämän blogin kirjoittajalle kirjallisessa lausunnossaan. Vuoteen 1973 Stasi panosti ennen muuta DDR:n diplomaattisen tunnustamisen aikaistamiseen ja sen jälkeen toimi KGB:n ja Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n tukiorganisaatioina. Yhtenä tavoitteena oli heikentää Länsi-Saksan asemaa ja vaikutusvaltaa, mutta myös seurata Yhdysvaltojen ja Naton vaikutusta. DDR:n sotilastiedustelun onnistui 1980-luvulla saada kontaktiensa avulla tietoja Naton  Itämerellä tapahtuneesta harjoitustoiminnasta.

Palattuaan DDR:ään Freyer aloitti siirtymisensä Saksan liittotasavallan tiedustelun (BND) avustajaksi. Tämän loikkauksen seurauksena hän valmisteli listan suomalaisista henkilöistä, joiden hän arvioi merkittäviksi kontakteiksi Stasin näkökulmasta. On täysin mahdollista, että 20 hengen listalla on henkilöitä, joiden luotettavuus on arvioitu KGB-koordinaatiossa. Lista luovutettiin  BND:n toimesta Suomelle saman tien keväällä 1990. Sen pohjalta ei kuitenkaan ryhdytty mihinkään seuranta- tai tutkintatoimiin, vaan myöhemmin heinäkuussa tasavallan presidentti Mauno Koivisto (sd) päätti Supon päällikön Seppo Tiitisen (kesk) esityksestä, että lista suljetaan kassakaappiin merkinnällä ”ei toimenpiteitä”. Magetin mukaan Stasilla oli enemmän kuin 20 ”informanttia” Helsingissä vuonna 1990 DDR lakkasi olemasta.

Listan sulkeminen oli todennäköisesti seuraus siitä tosiasiasta, että Neuvostoliitto oli edelleen olemassa ja monet listalla olevista olivat  myös henkilöitä, joiden yhteyksiä neuvostotiedusteluun ei voitu sulkea pois laskuista. Vasta 2017 saatiin julkisuuteen tietoja, joiden mukaanSuomi karkotti vasta kesällä 1992 yhteensä 13 neuvostodiplomaattia, jotka oli aiemmin karkotettu jostain länsimaasta vakoilun seurauksena. Monet näistä olivat tehneet yhteistyötä sekä Freyerin että Magetin kanssa useita vuosia.

Seppo Tiitinen halusi jostain syytä antaa julkisuuteen lausunnon listan olemassaolosta syyskuussa 2002. Kyse oli salassa pidettävän herkän tiedustelutiedon oikeudettomasta julkistamisesta. Mitään muuta perustetta julkistamiselle ei voine olla kuin yritys mitätöidä listan merkitys. Koska valtiojohto ei julkistamiseen puuttunut, eikä eduskunnan valiokunnat, kyse oli siten etukäteen varmistetusta operaatiosta. Supon päällikkö Seppo Nevala(sd) ja vastavakoilun päällikkö Hannu Moilanen (kesk) olivat aktiivisesti julkisuudessa ja mitätöivät sen merkityksen. Jostain syystä Supossa pelättiin listan nimien tulevan julkisiksi ja se, miksi sen tutkinta oli lopetettu poliittisella päätöksellä. Poliisiylijohtaja Reijo Naulapää sentään korosti listan nähtyään, että se olisi suureksi vahingoksi niille, jotka olisivat listalla. Listasta oli tietoja alkanut valua ulkopuolisille Supon ”lörpöttelykulttuurin” seurauksena. Tämä piirre tuli esille  jo 1998 alkusyksystä, kun Supon päällikkö Seppo Nevala  eduskunnassa ja TV:ssä. 

KGB:n ja Stasin arkistoja tutkinut tohtori Jukka Seppinen (HS 9.2.2018) ihmetteli, miksi lista ylipäätänsä vuodettiin julkisuuteen, mikä on vastoin kaikkia kansainvälisen tiedusteluyhteisön kesken hyväksyttyjä periaatteita. Seppinen pyrkii myös vähättelemään Stasin merkitystä, koska hänen mukaansa  ”Suomi kuului KGB:lle”. Tämä tiedetään, mutta Stasi oli KGB:n työrukkanen, josta on olemassa paljon tietoja, kun taas KGB:n osalta on vähemmän tietoja, ja nekin jotka on olemassa, yritetään pitää lukkojen takana. Seppinen onkin täysin väärässä kun hän mitätöi DDR:n monien arkistojen merkitystä. Esimerkiksi DDR:n ulkoministeriöstä voi saada maan Moskovan lähetystön raportointia, joista selviää tarkkojakin tietoja suomalaisten  johtavien poliitikkojen Moskovassa käymistään keskusteluista, joista ei esimerkiksi Suomen ulkoministeriöstä löydy tietoja. Niin ikään DDR:n ulkoministeriön ja johtavan puolueen SED:n arkistoista saa tarkkoja tietoja, ketkä ovat olleet DDR:n edustuston kontakteja ja millaista tietoa he ovat keskusteluissa tarjoilleet. DDR:n edustusto sai myös erittäin salaisia asiakirjoja vielä 1980-luvun lopulla, kuten Maget on vahvistanut.  

Supon Pylkkäsen näkemys edustaa suomettumisen ikävimpiä ominaispiirteitä. Suomesta puuttui viranomainen, joka olisi valvonut tehokkaasti Itä-Euroopan maiden tiedustelua Suomessa. Uutta tiedustelulakia sorvattaessa, olisi tehtävä myös menneisyyden pesänselvitys. On oletettavaa ja itse asiassa selvitetty, että useita KGB:n ja Stasin huippukontakteja, joista joidenkin kohdalla on kyse pitkäaikaisesta  sitoutuneesta yhteistyöstä vieraan valtion turvallisusorgaanien kanssa, on edelleen aktiivisesti vaikuttamassa suomalaisessa yhteiskunnassa ja mahdollisesti vielä diplomatiassa 2010-luvulla.

Vieraiden valtioiden hybridivaikuttamisen torjunta on mahdotonta, mikäli kylmän sodan aikaista Suomeen kohdistunutta vakoilua ja sen osana niin  sanottuja ”aktiivisia toimenpiteitä” ei avata ja selvitetä.  Näin sekoitetaan pakkaa: tekijät ja uhrit ovat samassa paperiläjässä, mikä loukkaa sekä kansalaisten tasavertaisuutta että on vahingoksi kansalliselle turvallisuudelle.  Monet Stasin ”informantit” ja agentit ovat selvinneet kuin koirat veräjästä ja voivat omaan taustaansa suojellaakseen vahingoittaa muita. Supon  eräiden entisten johtajien toimet tulisi selvittää, että laitos ei ole ollut suoranaisen korruption kohteena, mihin ainakin Freyerin toimittaman listan käsittely viittaa. Vuonna 1986 Supo sai lisäksi KGB-loikkarin, eversti Oleg Gordievskyn listan, jonka osalta voidaan esittää sama epäilys, koska sen tutkinta laiminlyötiin täysin. Supon viralliset historiat ovat puutteellisia ja menneisyyden virheitä peitteleviä tilaustutkimuksia. Niiden varaan ei myöskään voi laskea. Niiden tekemiseen on osallistunut akateemisen professuurin haltijoita, joiden työmoraalia on syytä vakavasti kyseenalaistaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Pitkän jutun arvailut kannattaa tiivistää.

Ei ole olemassa mitään perustetta salata yhtään nimeä henkilöistä, jotka ovat osallistuneet ulkovaltojen vakoilun edistämiseen. Niihin tulee lisätä myös lännen piikkiin tietoja vuotaneet isänmaanpetturit.

On perin kummallista, että näitä tietoja edelleen piilotellaan parin ihmisen päätöksellä. Tulee mieleen ovatko he itse olleet listoilla.

Lopuksi kummastelen miksi pitää kunnioittaa jonkin nimettömän kansainvälisen vakoiluyhteisön sääntöjä. Niillä tuskin on lainvoimaa missään.

Kokonaisuutena tarina vahvistaa sen käsityksen oikeaksi, ettei kotimainen urkintamme ole edelleenkään muuta kuin urkkijoiden itsensä valvonnassa. Toimintamallit eivät taatusti tule muuttumaan lakeja muuttamalla. Näinhän on käynyt mm USAssa, Englannissa ja Saksassa. Niiden urkkijoille kaikki on vapaata riistaa.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Sinä sait lopulta oikeutta pitkän prosessin jälkeen, mutta luuletko että todelliset rikolliset paljastuvat? Ratakadulle pitäisi tehdä kassakaappikeikka, Supossa housut ovat aina tutisseet joko ulkoministerin tai presidentin soittaessa.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Pitäisikö kysyä asiasta BND:ltä, CIA ei kysele vaan ottaa selvää.

Käyttäjän JanTheon kuva
Jan Theon

Mietin tiedustelulakeja enemmänkin tulevaisuuden kannalta. Tosiasia on se, että puolustusvoimien ja/tai suojelupoliisien taidot eivät riitä siihen, että he pystyisivät murtamaan teknisesti tai edes nappaamaan teknisesti sellaista tietoa minkä halutaan pysyä salassa. Keinot ovat moninaiset ja nykyisin vähänkin osaava pistää viranomaisten keinot ja työkalut matalaksi vaikka he kuinka yrittäisivät sekä väittäisivät muuta. Kun suurella rahalla sekä moninkertaisella tietotaidolla pörräävät USA:n ja Britannian tiedustelut eivät pysty estämään terrorismia tai avaamaan edes Applen puhelimen suojausta, on lähinnä naurettavaa, että suomalainen virkamies tulee ja puhuu jotain muuta tuubaa sekä päättäjät vielä oikeasti uskovat sen? Äly hoi...Britanniallakin lienee maailman parhaat tiedusteluoikeudet.

Kuitenkin nämä tiedustelulait ja menetelmät kohdistuvat sitten kovalla kouralla sellaisiin, jotka eivät osaa ja joiden suojakeinot ovat heikommat.

Tiedustelulait johtavat käytännössä vain väärien mielipiteiden esittäjiin sekä pitkässä juoksussa käytännössä turhiin ja varmasti osin tekaistuihin rikosoikeudenkäynteihin joissa syyllistetään ihmisiä asioista joihin he eivät ole syyllisiä. On epäuskottavaa, että tiedustelulait pätisi oikeuksineen edes vieraiden valtioiden diplomaatteihin, koska kyllä osaamista löytyy Suomen rajojen ulkopuolelta ja viestintä osataan salata.

Tiedustelu ja vakoilu pysynee varmasti pitkälti entisissä uomissaan ja entisissä tavoissaan. Tekninen vakoilu ei ole mitenkään helppoa ja varsinkin kun vastapuolella on kuitenkin sitten isojakin yrityksiä kuten Google, Facebook, Apple, Intel ja niin edelleen (viittaan tässä näiden yritysten standardoimiin sekä kehittämiin tekniikoihin laaja-alaisesti), jotka luovuttavat tietoa käytännössä vain USAlle ja sen tiedon saaminen Suomen osalta...noh...parempi vanhat konstit kuin uudet.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Mitä merkitystä on tiedustelulailla? Jos haluan tiedustella, en ota selvää onko se laillista ja hyväksyykö sen kohteeni-

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos tiedustelua harjoittava taho edustaa oikeusvaltiota, sen toiminta on valvottua ja pohjautuu lakiin. Kohteen hyväksyntää sen sijaan ei tarvitse kysyä.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Näin se menee Hannu. Minusta nämä Rusin nostamat asiat eivät voi vaikuttaa tiedustelulain säätämiseen, ne ovat jo menneisyyden haamuja. Tutkijat tutkikoot, muuten saa minun puolesta olla.

Käyttäjän JanTheon kuva
Jan Theon

Et usko tuota varmasti itsekään.

USA ja Britannia omaavat erittäin laajat tiedustelulait sekä näiden organisaatioita valvotaan todella laaja-alaisesti monesti eri suunnasta ja monella eri tavalla. Silti niissä tapahtuu laajamittaisia, suunnitelmallisia väärinkäytöksiä vuodesta toiseen. Niitä tulee esiin milloin mitenkin.

Suomessa ainoa erotus on se, että näitä tiedusteluoikeuksien saajia ei voida lain puitteissa käytännössä valvoa mitenkään, tiedonsaantioikeuksia ei näiden organisaatioiden valvojilla ole minkäänlaisia joten kyseessä on ihan täysin kumileimasin touhu. Oikeusoppineet ovat näitä ongelmia tuoneet esiin, mutta ne on vaiettu lähes tyystin valtamediassa.

Todellisuudessa siis nyt käsiteltävät tiedustelulait tulevat johtamaan siihen, että voidaan tehdä tiedustelua ja siitä ei olla oikeasti kenellekään vastuussa vaikka tulisi minkälaisia väärinkäytöksiä. Ongelma kun on siinä, että kenelläkään ei ole mitään oikeutta saada näistä väärinkäytöksistä mitään tietoa. Valvoja on, mutta valvojalla ei ole mitään oikeuksia - voi vain katsella vierestä.

Sellaista Suomessa...samanlaiset järjestelmät oli Neuvostoliitossa. Sieltä lienee oppikin saatu.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #11

Lakiehdotuksen mukaan yksityisyyden suojaa loukkaava tiedustelu edellyttää perustelluin syin etukäteen annettua tuomioistuimen pääätöstä. Eduskuntaan on perusteilla tiedustelua valvova valiokunta, ja riippumaton tiedusteluvaltuutettu saa laajoin toimivaltuuksin puuttua mihin tahansa meneillään olevaan operaatioon.

Mutta jos on vainoharhainen pakkomielle siitä, että Suomen viranomaisiin ja luottamustehtävissä toimiviin ei kerta kaikkiaan voi luottaa, "ei olla oikeasti kenellekään vastuussa vaikka tulisi minkälaisia väärinkäytöksiä", keskustelua lienee turha jatkaa.

Käyttäjän JanTheon kuva
Jan Theon Vastaus kommenttiin #12

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/asianajaja-va...

Tiedoksi, että Markku Fredmania konsultoidaan hyvin paljon eduskunnassa ja hän lienee Suomen arvostetuin asianajaja asioissa joissa hän konsultoi.

Lakipaketissa esitetään, että tietosuojavaltuutetun toimistoon sijoitetaan tiedusteluvaltuutettu, joka valvoisi viranomaisten toimien lainmukaisuutta. Tiedusteluvaltuutetulla olisi esimerkiksi läsnäolo-oikeus oikeusistunnossa sen käsitellessä lupaa tiedustelutoimintaan.

Tiedusteluvaltuutetun valvontamahdollisuudet ovat kuitenkin pitkälti riippuvaisia käytettävissä olevista resursseista. En usko, että tiedusteluvaltuutetun toimistoon palkattaisiin sataa työntekijää. Todennäköisemmin sen henkilöstön määrä jäisi samaan suuruusluokkaan, noin 20, kuin tietosuojavaltuutetun toimistossa on.

Valvontaan liittyy myös se, kerrotaanko tiedusteluvaltuuksien käytöstä niille henkilöille, joiden keskusteluja tai viestintää on seurattu. Esityksen mukaan ehdoton ilmoittamisvelvollisuus olisi vain silloin, kun Supo tai puolustusvoimat on puuttunut luottamuksellisen viestin suojaan. Ilmoitus tulisi tehdä viimeistään vuoden kuluttua, mutta oikeuden päätöksellä ilmoitusta voitaisiin lykätä aina kaksi vuotta kerrallaan.

Kun tiedustelu voidaan kohdentaa henkilöön ilman rikosepäilyä, olisi korrektia, että tiedustelusta kaikissa tapauksissa ilmoitettaisiin henkilöille, joita on tarkkailtu. Tämä olisi myös viranomaisten etu, sillä se nostaisi tarkkailun kynnystä ja estäisi osaltaan valtuuksien väärinkäytön. Nythän poliisille myönnetään puhelinkuuntelulupia rutiininomaisesti, eikä poliisin oma valvonta ole kaikilta osin ole ollut asianmukaista. Tähän myös Markku Fredman takertuu ja ihmettelen asennettasi asiassa, että asialla ei olisi merkitystä.

Ongelma on myös lakiesitysten sokea luottamus viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen, vaikka Jari Aarnion oikeudenkäynnit ovat paljastaneet vakavia ongelmia poliisin toiminnassa ja rikostuomion saanut valtakunnansyyttäjä erotettiin samalla viikolla, kun lakiesitykset annettiin. Valtaosa Suomen virkakunnasta toimiikin lakien mukaan, mutta olisi naiivia olettaa, että kaikki automaattisesti ja kaikissa tilanteissa niin toimisivat. Ihmisiä viranomaisetkin ovat.

Siinä olet ihan oikeassa, että keskustelua on turha jatkaa jos ihmisoikeudet ovat mielestäsi vain sivulauseessa ohitettavia asioita. Harvinaisen törkeää ylimielisyyttä sanoisin.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Taisi Alpoon iskeä pysyvä vakoilutrauma tai kiinnostus asiaan oltuaan itse pitkään syyttömästi epäiltynä vakoilusta.
Ellen väärin muista, Paavo Lipponen käynnisti aiheettoman ajojahdin, Olli Rehn karautti apuun, ja Tarja Halonen palautti kunnian suurlähettiläsnimityksellä.

Tiedustelumaailmassa kaikki epäilevät kaikkia ja pyrkivät hämäämään kaikkia.
Liikutaan järjellisyyden rajamailla. Siinä maailmassa henkinen terveys on koetuksella.

Itsekin sain ammoin makua tästä asiasta oltuani vuosia Neuvostoliitossa.
Siellä epäiltiin CIA:n agentiksi, ja Suomessa KGB:n agentiksi.
Siihen aikaan kaikki ulkomaalaisiin yhteyksissä olevat päätyivät lain mukaan Supon erityisvalvontaan.
Tämä annettiin kiertoteitse minunkin ymmärtää tyyliin "varo vaan."
Nykyisin tällainen valvonta lienee sula mahdottomuus.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Kiitoksia Alpo syväluotaavasta kirjoituksesta.

Yhtä asiaa olen ihmetellyt pitkään: Rusin kirjoitukset porautuvat lähihistorian kipupisteisiin ja joidenkin poliitikkojen kaapeissa lojuviin luurankoihin. Kuitenkin yksikään päätoimittaja eikä poliitikko reagoi väitteisiin millään tavalla. Miksi? Huusko, sano nyt jotain.

Käyttäjän TimoVirtanen11 kuva
Timo Virtanen

Nämä vakoiluasiat ovat kuin veteen piirretty viiva. 1960-1980 luvulla poliitikot liljan pyrkivät itäblokin maitten "ystäviksi" . Lounaita nautittiin ja lähetystöissä saunottiin, kotiryssät olivat vähän niinkuin merkki siitä, että oli hyvät suhteet itään ja korkea status .... Muistaakseni tämä samainen Rusikin oli huolestunut siitä, ettei hänellä ollut omaa kotiryssää !!! KGP ja Stasi merkitsivat nämä hyödylliset idiootit agenteiksi ja heitä ongitut tiedot visusti arkistoihinsa. Heille riitti lounas ja saunominen nähtävästi juomien kera palkkioksi. Nähtävästi monet eivät oikein tajunneet edes, että kun kaikkia jututettiin samoista asioista, syntyi siitä toisinaan hyvinkin arvokasta tietoa vieraan vallan tiedustelupalveluille. Nyt Rusi on saanut jonkun päähänpinttymän näistä asioista, kun joutui itse aikoinaan epäiltyjen listalle. Lopuksi hänen veljensä sitten todettiin vieneen oikein asiakirjoja, tosin ei kai kovin salaisia, työpaikaltaan kopioitavaksi saunakäynneillään !!! Siinä jo agentin tunnusmerkit kyllä toteutuivat. Nähtävästi nämä "kotiryssäasiat" ovat vähän vaikea pala poliittiselle eliitille, koska juuri heidän porukoissaan oli luvattoman paljon itsensä tärkeäksi tekeviä lörpöttelijöitä. Tiedonantajia.

Käyttäjän TimoVirtanen11 kuva
Timo Virtanen

Nämä vakoiluasiat ovat kuin veteen piirretty viiva. 1960-1980 luvulla poliitikot liljan pyrkivät itäblokin maitten "ystäviksi" . Lounaita nautittiin ja lähetystöissä saunottiin, kotiryssät olivat vähän niinkuin merkki siitä, että oli hyvät suhteet itään ja korkea status .... Muistaakseni tämä samainen Rusikin oli huolestunut siitä, ettei hänellä ollut omaa kotiryssää !!! KGP ja Stasi merkitsivat nämä hyödylliset idiootit agenteiksi ja heitä ongitut tiedot visusti arkistoihinsa. Heille riitti lounas ja saunominen nähtävästi juomien kera palkkioksi. Nähtävästi monet eivät oikein tajunneet edes, että kun kaikkia jututettiin samoista asioista, syntyi siitä toisinaan hyvinkin arvokasta tietoa vieraan vallan tiedustelupalveluille. Nyt Rusi on saanut jonkun päähänpinttymän näistä asioista, kun joutui itse aikoinaan epäiltyjen listalle. Lopuksi hänen veljensä sitten todettiin vieneen oikein asiakirjoja, tosin ei kai kovin salaisia, työpaikaltaan kopioitavaksi saunakäynneillään !!! Siinä jo agentin tunnusmerkit kyllä toteutuivat. Nähtävästi nämä "kotiryssäasiat" ovat vähän vaikea pala poliittiselle eliitille, koska juuri heidän porukoissaan oli luvattoman paljon itsensä tärkeäksi tekeviä lörpöttelijöitä. Tiedonantajia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset