Alpo Rusi

Suomi muuttuvassa geopoliittisessa dynamiikassa - uudistua tai pysähtyä

Kansainvälinen järjestelmä muodostaa maantieteen, geografian ohella toisen pysyvän tekijän, joka vaikuttaa minkä tahansa maan asemaan. Maantiede ei muutu, mutta kansainvälinen järjestelmä muuttuu alituisesti. Kylmän sodan jälkeen vaikutti siltä, että  Suomi voisi irtaantua nimenomaan maantieteen asettamista kehitysrajoituksista, vaikka ”maantieteelle emme voi mitään”, kuten presidentti J.K. Paasikivi oli muistuttanut. Itse asiassa ajateltiin, että  koulutuksen ja demokratian ansiosta Suomesta voisi tulla eräänlainen Euroopan Singapore, joka voisi hyötyä uudesta sijainnistaan demokratisoituvan Venäjän ja laajentuvan EU:n ”siltana”. YYA-sopimuksen tilalle tuli Maastrichtin sopimus, eikä edes integroitumiselle Naton yhteistyörakenteisiin vaikuttanut olevan poliittisia(geopoliittisia) esteitä. Näin Suomi pääsi eroon kylmän sodan ”poliittisesta lamasta”.

Globalisaatio ja Euroopan integraatio tarjosivat suomalaisille yrityksille 1990-luvulla uusia mahdollisuuksia laajentua, mikä loi uusia työpaikkoja ja nosti Suomen ulos - kuten tänään voitaisiin jo todeta -  kylmän sodan ”taloudellisesta lamasta”. Samalla globalisaatio pakotti luovuuteen ja rakennemuutoksiin. Esimerkiksi 1990-luvulla kasvaneen Nokian osuus BKT:sta oli edellisen vuosikymmenen alussa peräti 4%. Poliittisesti suojattu idänkauppa oli rajoittanut teollista rakenneuudistusta, vaikka tarjosi  clearing-kaupan, ”oravannahkakaupan", avulla myös markkinoita halpatuotteille, jotka kuitenkin lähes tuhoutuivat sosialismin romahdettua, mitä voidaan kuvata ilmiönä kylmän sodan aiheuttamaksi talouslamaksi. 

Viimeisen 15 vuoden aikana kansainvälinen järjestelmä on jatkuvasti muuttunut. Kylmän sodan jälkeinen geopoliittinen dynamismi on luomassa monikeskisen valtakeskusten verkoston, missä Suomen itänaapurilla Venäjällä ei ole enää  todellista asemaa yhtenä näistä voimakeskuksista, kuten tuoreessa  eräiden arvostetuimpien geopolitiikan tutkijoiden raportissa ”The 50 years Future for Singapore” (Singapore Institute of International Affairs) tuodaan esille. Uusi geopoliittinen järjestelmä ei ole enää hierarkinen, vaan hajautunut alueellisten ja paljolti keskenään tasavertaisten voimakeskusten verkostoksi, jotka ovat Euroopan Unioni (EU), Pohjoisen Amerikan unioni (NAU), Etelä-Amerikan maiden unioni (USAN), Afrikan unioni (AU), Gulfin maiden neuvosto (GCC), ja Aasian unioni (ASEAN) sekä Etelä-Aasian alueellinen yhteistyöneuvosto (SAARC). Raportissa Venäjä kytkeytyy Kiinan ja Euroopan sekä Intian vaikutusvalta-alueisiin. Siperiasta tulee Kiinan investointien ja väestön siirtymien kohde etenkin ilmastomuutoksen mahdollistaman maataloustuotannon ansiosta. Raportti vähättelee sotilaallisen valtataistelun aiheuttamia häiriöitä, mikä heikentää sen uskottavuutta. 

Suomen näkökulmasta raportti herättää monia muitakin kysymyksiä. Miksi Venäjä ei erotu uudessa geopoliittisessa dynamiikassa omaksi voimakeskukseksi, vaikka kyse on maailman suurimmasta maasta, jolla on suuri ydinasearsenaali? On ehkä ymmärrettävää, että presidentti Vladimir Putin haluaa osoittaa voimapolitiikalla, että Venäjä  on yksi kehkeytymässä olevan geopoliittisen voimakeskuksverkoston  osapuoli. Ukrainassa ei ole  silti kyse Ukrainan vaan Venäjän kriisistä. Venäjä on ollut kyvytön uudistumaan taloudellisesti ja poliittisesti Putinin aikakaudella. Maalla olisi ollut mahdollisuus ”Nokian vieressä” kehittää tietotaloutta, kuten venäläinen veteraanidiplomaatti valitti minulle finanssikriisin katkaistua Venäjän talouskehityksen 2009. Sen sijaan Putin laajensi  ja vahvisti öljyn ja kaasun vientiin nojaavan liiketoimintamallia. Venäjälle luotiin ”Putinin systeemi”, kleptokratia, jossa poliittinen ja taloudellinen valta on keskitetty Kremliin. Systeemin ideologinen liima on venäläinen kansallismielisyys. Turvallisuuspalveluilla on samankaltainen rooli kuin kommunistipuolueella neuvostokaudella. Seurauksena on ollut uuden ”pysähdyksen ajan” alkaminen, jota voisi verrata Neuvostoliiton aikana 1970-luvun alkupuolella alkaneeseen Leonid Brezhnevin henkilöön yhdistettyyn ”pysähtyneisyyden aikaan”, joka johti systeemin tuhoon.

Suomella on vaara kytkeytyä syvemmälle Venäjän nykyiseen epävakauteen, kuten tapahtui etenkin 1980-luvulla, kun idänkaupan osuus ulkomaankaupasta oli parhaimillaan 28%.  J.K. Paasikvi oli vaatinut, että neuvostokauppa ei saisi ylittää 20% tasoa, mutta tämä  oppi meni hänen mukanaan maan multiin. Venällä on suuria ja ratkaisemattomia talousvaikeuksia, joiden vaikutusta Suomeen tulisi rajata. Suomen taloudellisen menestyksen ja turvallisuuden kannalta sekä globalisaatio että Euroopan unioni ovat siten avainasemassa. Ulkolaiset investoijat lännessä ja Aasiassa arvioivat Suomea sijoituskohteena joka päivä. Ilman investointeja ei ole talouskasvua. Jatkossakin Suomen menestys nojautuu kyvystä sopeutua maailmanlaajuiseen geopoliittiseen dynamiikkaan tavalla,joka vahvistaa Suomen asemaa. Tässä uudessa geopoliittisessa dynamiikassa Venäjä on sivuroolissa halusi Suomi sitä tai ei. Sen sijaan EU:lle tarjotaan vielä selkeästi paikkaa voimakeskusten verkostossa. Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen aloite saada Suomi eroon eurosta, herättää epäluottamusta sijoittajien piirissä, eikä ole Suomen etu, että EU heikkenisi. 

Uusi geopolitiikka ei ole silti vielä vakiintunut kehkeytymässä olevaksi voimakeskusten verkostoksi. Kyse on kehitystrendistä, joka voi vielä haurastua. Suomi siinä missä Yhdysvallat, Kiina ja Euroopan unionikin joutuvat tekemään ratkaisuja ajassa. Voimapolitiikka on lisäksi aina arvaamatonta. Usein voiman käyttö on valtataistelussa äärimmäinen keino, mutta myös lopputulokseltaan arvaamaton keino. Tämä on nähty viimeksi Ukrainassa, mutta myös Irakissa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana ja Syyriassa 2010-luvulla. Uusi geopolitiikka kehkeytyy siten konfliktuaalisessa ympäristössä, mikä vähentää sen ennustettavuutta. Suomen kaltaisessa pienessä, ulkomaankaupasta riippuvaisessa maassa kuitenkin ratkaisevaa on kyky sopeutua ja uudistua. Suomi toimii geopoliittisesti lähinnä EU:n ja Venäjän vaikutuskentässä. Jos Venäjän geopoliittinen vaikutus Suomeen vahvistuisi, sillä olisi sekä taloudellisia että turvallisuuspoliittisia seurauksia. Tänään voidaan jo kysyä, onko Suomen Kreikkaa lukuunottamatta muita euromaita heikompi talouskehitys osittain seurausta Venäjän taloudellisesta ja poliittisesta epävakaudesta ja maan geopoliittisen vaikutuksen lisääntymisestä Suomessa?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kaarle kuva
Kalle Kataja

"Tänään voidaan jo kysyä, onko Suomen Kreikkaa lukuunottamatta muita euromaita heikompi talouskehitys osittain seurausta Venäjän taloudellisesta ja poliittisesta epävakaudesta ja maan geopoliittisen vaikutuksen lisääntymisestä Suomessa?"

Onko kansaa alistavan ja tukahduttavaa byrokratiaa harrastavan kulttuurin vaikutus ja dominanssi Suomessa ikinä merkittävästi vähentynytkään?

"Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck kertoo Helsingin Sanomissa, että hänen mielestään Suomi kahlitsee itsensä järjettömillä säännöillä."

"Suomalaiset ovat hänen mielestään pessimistisiä, ajatusmalleihin pinttyneitä ja taipuvaisia tarpeettoman kovaan itseruoskintaan."

"Myös keskustavaltainen hallintomalli tukahduttaa Oreckin mukaan kaupunkien ja kuntien kehitystä, ja yritysverotus kurittaa keskisuuria yrityksiä."

"- Te missaatte mahdollisuutenne. Ei näin voi toimia enää 2000-luvulla, suurlähettiläs sanoo lehdessä."

Paljon matkailleena ainut maa jossa olen voinut kokea hengittäväni vapaata ilmaa on ollut nimenomaan USA, vaikka niin paljon sieltä kaikkea haitallistakin tulee.

Siellä yksilöt ovat monasti aidon ystävällisiä, avoimia, avuliaita, hyväntahtoisia ja ennen kaikkea yrittelijäitä.

Sitä maata ei ole perustettu kansalaisten tsaarin/kuninkaanvallan tyyppiseen polkemiseen ja hallitsemiseen, vaikka se onkin siihen viimeaikoina ollut menossa.

Perinteet ja lähtökohdat siellä ovat kuitenkin monilta osin edelleen kunnioitettavat, jos ei lasketa alkuperäisväestön kansanmurhia jotka ovat oksettava häpeätahra jota on koitettu peitellä läpi historian.

Suomessa on yksinkertaisesti paljon vihaa, synkkyyttä, kyräilyä ja petollisuutta.

Suomessa on paljon haluttomuutta kantaa vastuuta omasta itsestään, ja ollaan ripeästi kuppaamassa yhteiskuntaa kaikin mahdollisin tavoin.

Jos puhutaan Venäjän pysähtyneisyydestä, on Suomenkin pysähtyneisyys vakavaa ja täysin omaa tai ainakin omaksuttua kulttuuria, josta ei voi muita syytellä.

Venäjän strateginen peli ottaa vahvasti energiasektori haltuun on mielestäni viisasta, koska monet muut alat tulevat ja menevät. Avoimen lähdekoodin ja ylipäätään innovaatioiden jakaminen tulee lisääntymään, ja jäljelle jää kysymys kenellä on hallussaan energia.

Kiinan tuotantokuplan puhjetessa ja Euroopan teollisuudenkin vääjäämättömässä alasajossa se määrää, jolla on energiaa.

Venäjällä tehdään samoin kuin muualla paljon typeriä ratkaisuja ja heillä on oma taakkansa toimintatapojensa ym. suhteen mutta energian tiukka haltuunottoa ei voi pitää muuna kuin strategisesti järkevänä ratkaisuna.

Pelastavat ratkaisut Suomelle olisivat:

- Työn ja yritysten verotuksen raju leikkaus
- Resurssien verotus ja tasapuolinen jakaminen
- Velattomien maa-alueiden jakaminen ihmisille yrittämistä ja kotia varten
- Keskusjohtoisen hallinnon purku ja siirtyminen ohueen valtiohallintoon
- Vallan merkittävä delegointi mahdollisimman paikallisille tasoille
- Keskittyminen uskottavaan ja tasapuoliseeen rikosoikeuteen ja oikeusjärjestelmään
- Virkamiehille rajut sanktiot ja potkut valehtelusta ja aseman väärinkäytöstä
- Todellinen läpinäkyvyys valtion ja kuntien päätöksentekoon etenkin rahan osalta
- Paikallinen ja maanlaajuinen kontrolli ja mekanismit, joilla asemaansa väärinkäyttävät ja/tai tehottomat virkamiehet ja päättäjät erotetaan viroistaan ripeästi ja saatetaan tarvittaessa korvausvastuuseen

Etenkin oikeuslaitoksessa ja oikeuskäytännössä Suomessa olisi ison remontin paikka.

Täällä suositaan isoja vakiintuneita intressejä ja isoja firmoja, ja on huomattavan paljon koplausta päättäjien, oikeuslaitoksen toimijoiden ja tiettyjen intressipiirien välillä.

Kaikki tämä edellyttäisi tietenkin sitä että Suomen kansa avaisi silmänsä, kasvattaisi selkärangan ja alkaisi kantaa vastuuta todellisen oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden toteuttamiseksi, koska näitä ei voi ylhäältä alas sanella.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Alpo, Kalle - itse olen alkanut nimittää ilmiotä jossa olemme rähmällämme oman systeemin edessä "sisäiseksi suomettumiseksi." - se on melkein täydellinen vastakohta innovoinnille.

http://www.ambrosia.fi/images/eliikeagenda2015.pdf - s. 4 eteenpäin.

Suomen liittyminen Natoon on eheytymisen ensimmäinen ja tärkein askel - minä olen päättänyt 48 vuoden kokemuksen jälkeen että minusta muutos ei ole kiinni.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1339

Etulinjaan mahtuu aina!

Nyt tehdään seuraavaksi jotain oikein räväkkää;-)

https://docs.google.com/forms/d/1jNx6dGBxm5eTDSjxs...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset