Alpo Rusi

Kreikkaa ei tule ajaa ulos eurosta - pelissä Euroopan vakaus

Saksa on ollut kylmän sodan jälkeen Euroopan rauhan ja vakauden tärkein ankkuri. Yhdistynyt Saksa on noussut kuitenkin tarkoituksella hitaasti EU:n johtavaksi valtioksi. Kylmän sodan jälkeen ruorissa oli ensin lyhyen aikaa Ranska, sitten Saksa ja Ranska yhdessä, mutta Saksan liittokansleri Angela Merkelin aikana yhä enemmän yksin Saksa, mutta hyvin vastahakoisesti. Tämä on näkynyt Kreikan velkakriisin hoidossa, jonka ratkaisun viivästyminen on hidastanut ei vain euroalueen kasvun käynnistymistä, vaan luo laajemmin epävakautta Euroopan turvallisuusjärjestykseen. Kreikan velkakriisin ratkaisemisessa Saksa on osoittanut heikkoa johtajuutta, vaikka monien mielestä Merkel on nimenomaisesti ollut vahva johtaja välttämällä sanelupolitiikkaa. Toisaalta ongelmat joskus kasautuvat ellei niitä ratkaista ajoissa. Näin on käynyt Kreikan velkakriisin hoitamisessa. Saksan ankkuri on irtoamassa ja Eurooppaa uhkaa ajelehtiminen.

Kreikan kriisillä on ei vain taloudellisia vaan monia poliittisia ja turvallisuuspoliittisia, pahimillaan geostrategisia seurauksia. Perussuomalaisten ja monien muiden oikeistopopulististen ja eurokriittisten liikkeiden tavoitteena on sinänsä Euroopan unionin heikentäminen. Tänään niiden tavoitteen jakaa tässä Venäjä, joka haluaa vahvistaa  vastapainoksi Euraasian unionia. Blogissaan 2.5. 2010  perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Timo Soini (ps.) totesi: ”Kreikka ulos euroalueesta ja tulevan drakman devalvaatio 30–40 prosentilla ja EU:n hajauttaminen talous- ja vapaakauppaliitoksi”.  Soini tuskin on ulkoministerinä muuttanut kantaansa, kun hän nyt korostaa olleensa oikeassa jo viisi vuotta. Mutta onko tämä samalla Suomen kanta?

Olen siinä käsityksessä, että ulkoministeriössä on nykyisin yksi merkittävä perusheikkous: strategisen ”osaamiskeskittymän” uupuminen hallinnosta, jollaisesta huolenpito on hyvän ja onnistuneen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensimmäisiä edellytyksiä. Tämä puute selittää epäonnistumisen Venäjän kehityksen arvioimisessa, mutta epäonnistumisen myös yleisemmin maan turvallisuuspoliittista ja kansainvälistä asemaa koskevissa  arvioinneissa. Muutoinhan Suomi ei olisi hävinnyt Luxemburgille YK:n turvallisuusneuvoston äänestyksessä 2012 tai sulkenut keskustelua vuosikausiksi NATO-jäsenyyden eduista ja haitoista. Pienen maan on erityisesti oltava selvillä strategisen turvallisuusympäristön kehityksestä. Strategisten kysymysten osaamisvaje ei ole UM:ssä syntynyt Soinin aikana vaan jo paljon aiemmin, eikä sen perusteellista käsittelyä ole syytä jatkaa tässä blogissa yhtään sen enempää. 

Etenkin Venäjän voimapolitiikan seurauksena Suomelle Euroopan unionin kehitys on tänään paljon tärkeämpää kuin 2010, kun Soini toivoi Kreikan lähtöä eurosta ja unionin hajauttamista talous- ja vapaakauppaliitoksi. Soinin kannattaisi harkita vuonna 2010 esittämiään näkemyksiä vakavasti uudestaan Suomen turvallisuuden ison kuvan kautta. Mikäli ulkoministerin toive nimittäin toteutuisi, sillä olisi etenkin Suomen kannalta kielteisiä, turvallisuuspoliittisia  seurausvaikutuksia, kun Kreikka liukuisi ainakin lähemmäksi Venäjän poliittista satelliittijärjestelmää. Todennäköiset sotilaalliset jännitteet NATO:n sisällä kasvaisivat, mikä heijastuisi myös Itämeren alueelle.

Toisekseen Kreikan lähtö eurosta syventäisi varmuudella  Suomen taloudellista lamaa. Kreikka tarvitsee selkeän ja vakaan pitkän aikavälin kehitysohjelman. Siihen liittyvät Kreikan velkojen jonkinlaiset uudelleenjärjestelyt, jollaista nyt tätä kirjoitettaessa myös Saksa IMF:n ja Ranskan ohella nähtävästi pohtii. Vuonna 1953 Saksa sai anteeksi jäljellä olleet sotakorvaukset Lontoossa Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian välisissä neuvotteluissa. Tämä anteeksianto yhdessä Marshall-avun kanssa loivat edellytykset Saksan talousihmeelle. On tietenkin ymmärrettävää, että Suomessa velkojen anteeksiantoa karsastetaan, koska me maksoimme Neuvostoliitolle kovat sotakorvaukset viimeistä penniä myöten ja selvitimme laman 1990-luvulla ilman ulkopuolisten apua. Mutta oliko se oikein, on toinen asia. Myös Suomi olisi ollut oikeutettu velkahelpotuksiin 1950 ja 1992. 

Saksan ja sitä seuranneiden maiden (kuten Suomen) viivyttely Kreikan velkakriisin hoitamisessa on vaikuttanut kielteisesti Euroopan turvallisuuskehitykseen. Tämä näkyy Välimerellä ja Itä-Ukrainassa, mutta voi vielä kärjistyä uusina kriiseinä keskisessä Euroopassa. Saksan kannalta mikään ei voi olla kielteisempää kuin se, että Yhdysvallat passivoituu Euroopan turvallisuuden takaamisessa ja epävakausvyöhyke lähestyisi idästä Keski-Eurooppaa lähikuukausina. Onkin odotettavissa, että Kreikan velkakriisin loppuarvioinneissa ei enää puhuta niinkään Kreikan veloista kuin Saksan turvallisuudesta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Seppo Hildén

Nyt tohtorismies latelee kyllä luokattoman heikkoja vertauksia esittämänsä asian puolesta.

Okei, jos tulokulma on Euroopan turvallisuuspoliittinen vakaus, niin se katsontakanta hyväksyttäneen, mutta blogistin vertaukset Kreikan velkojen anteeksiannosta Saksan saamiin sotavelkojen anteeksiantoihin ja Suomen maksamiin sotakorvauksiin on kyllä hupaisa, sillä ei minun tietääkseni Kreikka ole joutunut velkoihin ja taloudelliseen pulaan minkään sodan takia.

Kyllä se on ihan verojen välttelemisen takia hankittua velkaa, ei pommitustuhojen. Blogistilta huono vertaus.

Mutta joo, blogin pointti siis, että Kreikkaa pitää auttaa jotta EU ei hajoaisi on kyllä aika kaukaa haettua. EU hajoaa joko Kreikan kanssa tai ilman sitäkin, kyllä meno sen verrran sekavaa on. Mistään tärkeistä asioista ei päästä yhteisymmärrykseen (Ne kauan sitten suunnitellut EU:n omat sotajoukotkin on edelleen vain paperilla) ja hajaannus ja sekasorto vaan lisääntyy. Ja siihen kun liittää Afrikan pakolaisaallot niin avot. Siitäkään suuresta turvallisuusuhasta EU ei saa mitään toimivaa päätöstä aikaan, ainoastaan kosmeettisia toimia. Otetaan nyt nämä 40 000 jo tänne päässyttä, jaetaan ne jäsenmaitten kesken ja toivotaan ettei lisää sitten enää tule.

Just joo, EU ei saa hoidettua edes tätä turvallisuusongelmaa, niin miten sitten Venäjän uhan.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

"Kreikka tarvitsee selkeän ja vakaan pitkän aikavälin kehitysohjelman. "

----------
Samaa mieltä, mutta

-korruptio on syvällä Kreikassa
https://www.transparency.org/cpi2014/results

-harmaassa taloudessa toimivat lähes kaikki

-oikeuslaitoksen toiminta ei vastaa länsimaista oikeuskäsitystä

Kuka valvoo, että luvatut toimenpiteet tehdään. En luota Kreikan
nykyhallituksen.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Olisitko luottanut Kreikan edelliseen tai sitä edelliseen hallitukseen? Siellä on nyt kokeiltu kaikkea muuta kuin äärioikeistoa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Ansiokas katsaus Kreikan tilanteen turvallisuuspoliittisiin vaikutussuhteisiin. Mutta talous jää analyysissasi liian vähälle: jos Kreikan pitäminen eurossa ei tapahdu taloudellisesti järkevästi, vaan entinen lypsämislinja jatkuu, Kreikan mukana pitäminen tulee liian kalliiksi meillekin. Tämä täysin turha rahanmeno on poissa muun muassa maanpuolustusresursseistamme ja kaikesta muustakin tarpeellisesta. Rahamme eivät tule riittämään. Jo nyt olemme joutuneet leikkaamaan.

Pietikäinen edellä viittaa niihin tekijöihin, joihin tulevankin tukiohjelman toteutus tulee kompastumaan. Korruptio- ja veronkiertokulttuuri istuu niin vahvassa, että sitä ei joillakin (luvatuilla)lainsäännöksillä muuteta.

Vain Grexitin kautta Kreikka joutuu ottamaan itseään (ja talouttaan) niskasta kiinni. "Huoltosuhde" euroalueeseen ei tätä saa aikaan. Tietenkin ero kirpaisee aluksi meitä kaikkia, mutta puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa.

Tässäkin vaihtoehdossa on tietenkin riskinsä, mutta parempi kertarytinä, kuin jatkuva kitinä. EU:ssa pitäisi oppia tekemäään järkeviä päätöksiä - eikä pelkästään hätäratkaisuja. Ideologian ei pidä antaa ohjata ratkaisuja.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kyllä liittolaisia ostetaan rahalla maailmassa muutenkin.

In fiscal year 2012, the U.S. government allocated the following amounts for aid:

Total economic and military assistance: $48.4 billion

Sotilasapu: Total military assistance: $17.2 miljardia
Talousapu: Total economic assistance: $31.2 miljardia

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kreikka on euroalueen veronmaksajille liian kallis - ja epäluotettava - liittolainen. Kreikan naapurimaissa on tapana sanoa: jos olet kätellyt kreikkalaista, laske sormesi.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Lisäään vielä:

G.H. von Wright kirjoitti v. 1954 kreikkalaisista:

"Kreikkalaisten kohdalla voimme joka tapauksessa todeta, ettei heidän humanisminsä voinut pelastaa yhteiskunnallisesta ja inhimillisestä rappiosta."

Selvää tekstiä, joka pätee tänäänkin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Poliittinen ongelma on sekin, että tätä vauhtia EU-maissa ääri-ilmiöt saavat käyttövoimaa, johon taas unionin ja sen talouden "vakauden" tavoittelulla ei olisi varaa.

Talousongelmat, euron toimimattomuus, keskinäiset riitaisuudet, valtava Schengen-alueelle kohdistuva laittomien tulijoiden paine, demokratiavaje, hallinnon läpinäkyvyyden puute, hallinnon ja unionin korruptio, resurssien valuminen hukkaan jne.

Euroalue kaivaa isoa kuoppaa itselleen, ellei koko EU:lle. Geopolitiikka ja uhkat sieltä suunnalta eivät ehkä enää riitä muiden ongelmien aiheuttamien konfliktien liudentamiseen. Tuntuu omituiselta, että USA:ssa Stiglitz haluaa amerikkalaisten jo pelastavan Kreikan, ilmeisesti pääasiassa geopoliittisista syistä.

EU saattaa olla tekemässä omalle "vakaudelleen" (mitähän se muuten tarkoittaa?) suurimpia ja peruttamattomimpia virheitä. Venäjän vaikutus saattaa olla tässä jopa pienempi kuin unionin oma?

Siksi grexit saattaa olla EU:n murheista pienempi kuin annetaan ymmärtää: kyse on lähinnä siitä kykeneekö unioni myöntämään omat virheensä ja nöyrtymään huonosti toimineen pelastusoperaation seurausten edessä: euron hajoamisuhka, jopa unionin tiivistämishaaveiden uudelleen arviointi?

Käyttäjän HannuSiipola kuva
Hannu Siipola

Perusongelma EU:ssa on täysin sama kuin Karl Marxin sosialismissa ja siitä myöhemmin kehitetyissä kommunistisissa järjestelmissä. Ja ne minä luettelen taas tässä ikäänkuin kertauksen vuoksi.

Nämä edellä luettelemani "kuningasideat" kehittivät euroopan älymystönä itseään pitävät oikeasta elämästä täysin vieraantuneet teoreetikot, joilla ei talouskikkailun ja sotatraumojen kokemusten lisäksi ollut mitään käsitystä ihmisten käytännön toiminnasta eikä psykologiasta. sosiaaliantropologia oli näille veijareille ja ideanikkareille täysin tuntematon käsite.

Oli vain olemassa järjetön pelko siitä että euroopassa tulee uusia sotia. Niitä sotia tulee, ei sille mitään voi. Euroopassa asuu erilaisia ihmisiä, jotka eivät kulttuuriensa, käyttäytymisensä, uskontojen ja rodullisten eroavaisuuksien takia voi asua samassa vatiossa. Tämä asia on huomattu jo satoja vuosia sitten ja sitä varten eurooppaan on luotu valtioita ja niiden välille rajat, jotta erilaiset ihmisryhmät pysyisivät erossa toisistaan.
Jotta ihmiset voivat asua samassa valtiossa ja tuntea yhteenkuuluvuutta, heidän tulee puhua samaa kieltä, käyttäytyä samalla tavalla , uskoa samaan Jumalaan samalla tavalla ja ennenkaikkea LUOTTAA TOISIINSA.

Kaikki tietää että näin ei ole. Silti vain hakataan päätä seinään. Milloin nämä "ideanikkarit" ymmärtäisivät lopettaa täysin turhat harrastuksensa

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ja mies kirjoittaa sosialismin huonosta onnistumisesta...tarjoamalla vielä kaameampaa dystopiaa ja vielä jumalalla höystettynä.

Käyttäjän HannuSiipola kuva
Hannu Siipola

En tarjoa mitään, esitän vain toivomukseni siitä, että kravattikaulaiset yläluokan pitkäparrat lopettaisivat maailmanparannus teorioidensa väsäämisen ja harrastaisivat yhteiskunnan ja omilla rahoillaan aivan jotakin muuta. Aloittaisivat vaikkapa puutarhan hoidon tai purjehtimisen. Sillä tavalla tulisi paljon vähemmän vahinkoa.

Uskonnostakin täytyy joskus puhua, niinkuin huonosta kesäsäästä, sillä kuka voi kiistää, että sillä ei olisi mitään vaikutusta mihinkään asioihin?

Toimituksen poiminnat